Mo­nien epi­so­di­lef­fapät­kien oh­jaa­ja­na tun­net­tu Adam Win­gard osoit­taa uu­sim­mal­la työllään ole­van­sa yk­si tai­ta­vim­mis­ta nuo­ris­ta vä­ki­val­taoh­jaa­jis­ta, vaik­ka ura vielä to­del­lis­ta lä­pi­mur­toaan on odot­ta­nut­kin. Uu­tu­kai­sel­laan, 1980-lu­ku­lais­ta su­per­so­ti­las­toi­min­taa hen­kiin herättävällä The Guest -e­lo­ku­val­la, Win­gard osuu jo lä­hes kes­kel­le.

O­vel­la sei­soo Da­vid. Ko­mea li­has­kimp­pu il­moit­taa oven avan­neel­le Lau­ra Pe­ter­so­nil­le ole­van­sa tämän so­das­sa kuol­leen Ca­leb-po­jan pa­ras ystävä. Het­kessä nuo­ri­mies hur­maa ympäröivänsä, ikään tai su­ku­puo­leen kat­so­mat­ta. Vaik­ka kaik­ki on ul­koi­sin puo­lin kun­nos­sa, kuo­ren al­la on pal­jon pii­lo­tet­tua, myös vä­ki­val­tais­ta his­to­riaa.

T­he Guest on kieh­to­vas­ti ra­ken­net­tu ku­del­ma ar­jen mys­tiik­kaa, reh­tiä mie­histä vä­ki­val­taa ja kie­rou­tu­nut­ta huu­mo­ria, kum­mal­lis­ten vi­sioi­den lä­pi ajet­tu­na. Si­mon Bar­ret­tin kä­si­kir­joi­tus ku­mar­taa ido­leil­leen, vä­ki­val­tae­lo­ku­van pe­rin­nettä pa­rem­min tun­te­vat saat­ta­vat hel­pos­ti kek­siä yhtäläi­syyk­siä men­nei­den ai­ko­jen tun­net­tui­hin, ja vähän tun­te­mat­to­mam­piin­kin, teok­siin. Myös lo­kaa­tio­va­lin­nois­sa ja la­vas­tuk­ses­sa ha­vait­see run­saas­ti yh­tymä­koh­tia.

Dan Ste­vens on 2000-lu­vul­le päi­vi­tet­ty ver­sio ka­sa­ri­toi­min­ta­san­ka­ri­buu­min täh­distöstä, ko­meam­pi, us­kot­ta­vam­pi ja tu­han­nes­ti pa­rem­pi näyt­te­lijä. Ste­ven­sissä on jo­tain, jo­ka muis­tut­taa van­hois­ta ajois­ta, Hol­lywoo­din slii­pat­tu­jen jännä­ri- ja so­tae­lo­ku­van täh­tien gal­le­rias­ta.

Su­per­san­ka­ruus, ih­mi­sen muo­dos­sa tai ei, on elo­ku­va­pii­reissä syn­nyttä­nyt mon­ta kult­tia. The Guest saat­taa ol­la yk­si tämän ai­ka­kau­den elo­ku­vis­ta, joi­den DVD-jul­kai­sui­ta fa­nit ha­mua­vat vuo­si­kym­me­nien päästä. Sillä ero­tuk­sel­la, että se on oi­keas­ti hie­no elo­ku­va. (VA)