I­ra­nin shaa­hin ku­kis­ta­nut val­lan­ku­mous tii­vis­tyi yli vuo­den kestä­nee­seen pant­ti­van­ki­kiis­taan, kun Yh­dys­val­tain suurlä­he­tystön hen­kilö­kun­ta jou­tui ko­ke­maan dip­lo­maat­ti­sen kos­ke­mat­to­muu­den huo­nom­man lai­dan. Ko­ko epi­so­di jäi mo­nen mie­leen elämään St­ray Cat­sin ”S­torm the Em­bas­sy”-kan­na­not­toon, jo­ta Brian Set­zer ja kump­pa­nit saat­toi­vat suo­ra­su­kai­suu­ten­sa so­kai­se­mi­na ehkä ka­tua jäl­keenpäin.

Ih­me kyllä klas­sik­ko­bii­siä ei Ben Aff­lec­kin oh­jauk­ses­sa kuul­la, vaik­ka mo­nen­lais­ta mie­li- ja ajn­ku­vaa herä­tellään Di­re St­rait­sin ”­Sul­tans of Swin­gistä” Van Ha­len II:n sii­rap­pi­sim­piin sä­ve­liin. Muu­ten Aff­leck pyr­kii suo­ra­vii­vai­seen, psy­ko­lo­gi­ses­ti kestävään ja hy­vin jän­nittävään ta­ri­nan­ker­ron­taan. Ker­taa­kaan ei tun­nu siltä, että tämä ei ole tot­ta.

E­lo­ku­va ei it­se asias­sa ker­ro pant­ti­van­geis­ta, vaan sa­laa Ka­na­dan suurlä­het­tilään re­si­dens­siin paen­nees­ta kuu­si­kos­ta. Heidän kes­kinäistä draa­maan­sa ku­va­taan sa­mal­la in­ten­si­tee­tillä kuin jos­sain Wal­king Dead –­sar­ja­ku­vas­sa, Tu­len ja jään lau­lu –­ro­maa­neis­sa tai var­hai­sis­sa Step­hen Kin­gin kir­jois­sa.

Ma­kaa­be­ria sä­vyä ja ai­he­pii­rin laa­jen­nus­ta saa­daan CIA-a­gent­ti To­ny Men­de­zin (Aff­leck) hur­jas­ta ideas­ta luo­da ira­ni­lai­sil­le Hol­lywood-kon­ka­rien avul­la il­luu­sio Ar­go-tie­tei­se­lo­ku­vas­ta, jon­ka te­kijöik­si kuu­sik­ko roo­li­te­taan ja py­ritään viemään Swis­sai­rin ko­nee­seen. Avioe­ros­sa li­ki me­ne­te­tyn poi­kan­sa Star Wars –in­noi­tus joh­ti lo­pul­ta lop­pu­tu­lok­seen. Tämä on kai­ken hui­puk­si tot­ta.

P­re­si­dent­ti Car­te­rin haas­tat­te­lu lo­pet­taa tyy­likkääs­ti elo­ku­van. Tämä­kin luo uu­den ta­son, kos­ka de­mok­raat­ti­joh­toi­sen val­ta­ko­neis­ton avul­la ote­taan etäi­syyttä Bus­hien val­ta­kau­teen ja väl­tetään jo vuo­si­kym­me­niä ai­he­pii­rin elo­ku­via häi­rit­sevä puo­lin ja toi­sin pro­pa­gan­dis­ti­nen ote. Pie­nellä vä­ki­sellä te­kijät pys­tyvät myös ker­to­maan vas­ta­ha­koi­sil­le­kin pu­na­nis­koil­le, että USA niit­ti mitä kyl­vi. Kol­man­nes­sa maail­mas­sa ter­ro­ris­tin merk­kinä pi­detään ai­van eri näköi­siä vaa­te­par­sia kuin Ara­fat-hui­ve­ja.