Dex­ter on yk­si par­hais­ta ny­ky­sar­jois­ta. Tämä kie­rou­tu­nees­ta sar­ja­mur­haa­jas­ta ker­to­va ta­ri­na yllättää ky­vyllään po­rau­tua ih­mis­mie­len syö­ve­rei­hin. Pääo­san Dex­ter on tun­tee­ton ko­ne­mai­nen per­soo­na, jol­la on lap­suu­den trau­mo­jen ai­kaan­saa­ma pa­kot­ta­va tar­ve ran­gais­ta mur­haa­jia pa­hois­ta teois­taan. Työssään po­lii­sin ve­ri­tut­ki­mus­ten eks­pert­tinä Mia­mis­sa hän pää­see­kin hel­pos­ti kä­sik­si uu­siin uh­rei­hin, jot­ka ovat useim­mi­ten po­lii­sin­kin kii­ka­ris­sa.

Mut­ta vaik­ka sar­ja­mur­haa­jan elämän seu­raa­mi­nen saat­taa tun­tua vie­raal­ta aja­tuk­sel­ta, on se lo­pul­ta kou­kut­ta­vaa. Pää­hen­kilön trau­mat ja psy­ko­lo­gi­set häi­riöt ovat teh­neet hä­nestä tap­pa­jan mut­ta se mi­ten hän te­kon­sa it­sel­leen pe­rus­te­lee on sar­jan pa­ras­ta an­tia. Pää­hen­kilö toi­mii ker­to­ja­na se­los­taen aja­tuk­siaan juo­nen ede­tessä. Hä­nen järk­kymätön lo­giik­kan­sa siinä mi­ten hän toi­mii on jo­pa ihail­ta­vaa. Kos­ka Dex­ter tap­paa vain mur­haa­jia, on hä­nen te­kon­sa hel­pom­pi hyväk­syä ja kos­ka hän tun­nis­taa omat heik­kou­ten­sa, hä­neen on hel­pom­pi sa­mais­tua. Sik­si Dex­ter on­kin erään­lai­nen mo­der­ni san­ka­ri, tap­pa­ja­vir­tuoo­si, jo­ka elää omien sääntö­jensä va­ras­sa. Hän on gro­tes­ki mur­haa­ja mut­ta sa­mal­la ker­taa in­hi­mil­li­nen ja haa­voit­tu­va. Sar­ja pitää ot­tees­saan vah­van ta­ri­nan­ker­ron­nan ja ove­lien juo­nenkään­tei­den avul­la.