A­me­rik­ka­lais­ten ylio­pis­to­jen ny­ky­nuo­ri­sol­la on mie­len­ter­veys ja elämän rea­li­tee­tit pa­has­ti hu­kas­sa mikä­li on us­ko­mi­nen vil­liin kau­hu­ko­me­diaan Sc­ream Queens. Täh­ti­kaar­ti suol­taa in­ten­sii­vistä pähkä­hul­lua ko­me­diaa ja ma­kaa­be­ria lis­ti­mistä hengäs­tyttävällä tah­dil­la. Mu­sii­kit ja te­hos­teet toi­mi­vat hy­vin yh­teen kah­joi­lun kans­sa, lisä­ten bii­tit kai­ken­lai­seen ryntäi­lyyn, kir­ku­mi­seen ja maa­ni­seen ver­baa­liak­ro­ba­tiaan.

Juo­ni ei py­sy hel­pos­ti hyp­py­sissä kos­ka oh­jel­ma kes­kit­tyy koh­taus­ten omi­ta­kei­suu­teen enemmän kuin mel­ko yk­siu­lot­tei­seen ke­hyk­seen, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on pal­vel­la vit­sejä ja idioot­ti­mai­suuk­sia. Tämä ei hai­tan­ne, sillä va­ka­va­mie­li­set kat­so­jat on to­dennäköi­ses­ti kar­ko­tet­tu jo hu­pai­lun ot­si­kol­la. Tämä on syn­ti­nen nau­tin­to, jo­ka toi­mii hy­vin yk­siin li­hot­ta­vien suk­laa­tuot­tei­den kans­sa.