Au­to- ja rockf­rii­keil­le. Oh­jaa­ja John Car­pen­ter sa­noo tätä pelkäk­si ru­tii­ni­työk­si eikä siitä sen enempää. Krii­ti­kot­kin hauk­kui­vat alim­paan ra­ko­seen.

Mut­ta sa­not­tua pa­rem­pi tämä on. Step­hen King -fil­ma­ti­soin­nit ovat vai­kei­ta to­teut­taa kan­kaal­la laa­jan tun­ne- ja ta­pah­tu­mas­kaa­lan­sa vuok­si.

E­lo­ku­va ta­voit­taa kir­jan sa­no­man hy­vin. Kir­jan jo­kai­nen lu­ku al­koi 1950-lu­vun rock­ly­rii­kal­la, jos­sa ker­rot­tiin au­toi­lus­ta.

Väinö Lin­nan Jus­si Kos­ke­la ei vai­mol­leen liiem­min vir­kan­nut, mut­ta pu­hui he­vo­sel­leen. Jen­kit pu­hu­vat au­toil­leen.

P­ly­mouth Fu­ry 58:n te­ko­set kuu­lu­vat­kin sym­bo­li­seen sar­jaan. Ku­vaa myös nuor­ten elämää vuon­na 1979 hie­nos­ti. Juu­ri sa­maan ai­kaan Suo­mes­sa­kin rie­hui 1950-lu­vun nos­tal­gia­vil­li­tys Ted­dy & the Ti­ger­sei­neen, sar­ka­tak­kei­neen ja ame­ri­ka­naat­tei­neen.