Ai­do­no­loi­nen ja viih­dyttävä ta­ri­na ar­jen kans­sa kamp­pai­le­vas­ta räppä­ristä, jo­ka yhtä ai­kaa odot­taa ja pelkää suur­ta näytön­paik­kaan­sa. Ta­pah­tu­mat sol­ju­vat mu­ka­vas­ti eteenpäin ja niin hah­mot kuin miljöö­kin ovat mie­len­kiin­toi­sia, mut­ta lo­pul­ta ta­ri­na jää kaut­taal­taan tur­han vai­suk­si ja ha­pui­le­van avo­nai­sek­si raa­pai­suk­si. Emi­nem te­kee kui­ten­kin mu­sii­kil­laan pa­rem­man vai­ku­tuk­sen kuin ra­dion soit­to­lis­toil­la, eikä yllättäen suo­riu­du yhtään hul­lum­min näyt­te­le­mi­sestäkään. Ver­rat­tu­na Brit­ney Spear­sin ja Ma­riah Ca­reyn vas­taa­viin lef­fay­ri­tyk­siin tämä on suo­ras­taan mes­ta­ri­teos.