Bi­le­tys­vuo­siin jämähtä­nyt pe­li­mies (Ryan Rey­nolds) ja kol­men lap­sen ja töi­den kans­sa ar­ki­ru­tii­nei­hin hau­tau­tu­nut per­heen isä (Ja­son Ba­te­man) vaih­ta­vat krop­pia ja pää­sevät mais­ta­maan ja­noa­maan­sa toi­sen­lais­ta elämää.

Ta­ri­na pitäy­tyy tiu­kas­ti tu­tus­sa kaa­vas­sa ja va­roit­te­lee kään­ne­koh­dis­ta ai­na hy­vissä ajoin aset­ta­mal­la sel­keitä ai­ka­ra­jo­ja, mut­ta huu­mo­ri on roi­sim­paa kuin tämän ta­ri­nan puit­teis­sa on to­tut­tu nä­kemään. Eri­tyi­ses­ti hil­peän huo­no ke­vyt­por­non ku­vaus­ses­sio jää mie­leen, mut­ta myös mo­ni let­kau­tus siellä täällä osoit­taa haus­kaa se­koi­tus­ta us­kal­lus­ta ja oi­val­lus­ta. Te­kijät ker­to­vat ta­voi­tel­leen­sa jenk­kien R-luo­ki­tus­ta ikä­ra­jan suh­teen, jo­ten ki­ro­sa­nat kä­sittävät 20% dia­lo­gis­ta, vaat­teet tip­pu­vat päältä kuin van­hoi­na hy­vinä ai­koi­na ja vau­vat­kin pää­sevät ole­maan omia vaa­ra-alt­tii­ta ja sot­kui­sia it­siään.

Pos­ke­ton ta­ri­na ve­detään mu­ka­vas­ti po­ke­ri­naa­mal­la ja useam­pi vit­si up­poaa ko­meas­ti, vaik­ka sop­pa pai­koin lä­hen­te­lee­kin teennäi­syyttä ja kaa­su­jal­ka oli­si voi­nut ol­la ag­res­sii­vi­sem­pi. Ta­pah­tu­mien näyttämönä vaih­teek­si At­lan­ta, jo­ka näyttää tässä ereh­dyttävän pik­ku­kau­pun­ki­mai­sel­ta ol­lak­seen vä­ki­lu­vul­taan Suo­men ko­koi­nen. Viih­dyttävää pe­rus­kau­raa, ke­peällä pik­ku­tuh­muu­den vi­vah­teel­la maus­tet­tu­na.