Hil­jai­nen, rau­hal­li­ses­ti hen­gittävä ri­kosd­raa­ma ri­kol­lis­ten kä­si­kas­sa­ra­na toi­mi­vas­ta baa­ris­ta, jon­ka pyö­rittäjät jou­tu­vat hu­na­ja­ki­pon ja me­hiläis­ten vä­liin. Ja­mes Gan­dol­fi­nin char­mil­la ja yhtä ro­soi­sen Brook­ly­nin il­meik­kyy­dellä käyn­nis­tyvä pie­ni ta­ri­na ke­hit­tyy omin­ta­kai­sek­si ku­vauk­sek­si hil­jai­ses­ta mie­hestä, jo­ka viih­tyy hy­vin ho­vi­mes­ta­ri­na ku­lis­seis­sa. Elo­ku­va on vii­leä kuin vii­li­pyt­ty ai­na elot­to­muu­den par­taal­le as­ti, mut­ta pal­jon­pu­hu­vas­sa hil­jai­suu­des­sa on kui­ten­kin so­pi­vas­ti kouk­kua.

E­lo­ku­va ku­vaa epätäy­del­lis­ten ih­mis­ten elämän­pa­ran­nus­ta, ku­ten kä­si­kir­joit­ta­ja le­vyn ekst­rois­sa osu­vas­ti luon­neh­tii. Tämä ei ole val­ta­vir­tajännä­ri, ei sup­liik­ki sä­heltäjä eikä pa­kah­dut­ta­van nok­ke­la keik­ka­ku­vaus, mut­ta ko­ko­nai­suus on tuo­re. Dia­lo­gi sol­juu vä­hin elein ja il­man tur­hia kli­seitä, ja hah­mois­sa­kin tun­tuu lo­pul­ta ole­van mil­tei suo­ma­lais­ta ju­roa sy­kettä. Jos pi­dit Brian Co­xin täh­dittämästä baa­rid­raa­mas­ta "Hyvä sydän" voit pitää tästä­kin, ja päin­vas­toin.