Ken Loachin Englanti on synkkä ja epäoikeudenmukainen paikka.
Ken Loachin Englanti on synkkä ja epäoikeudenmukainen paikka. Ohjaaja esittelee kotimaansa ongelmia pienen yksilön näkökulmasta — jälleen kerran. I, Daniel Blake on henkiinjäämistaistelu todellisia pahan voimia, valtiollisia instansseja ja niiden kehittelemiä byrokratian koukeroita vastaan. Loachin Englannissa heikoimmat joutuvat keksimään keinonsa selviytyä, epäinhimillisissä olosuhteissa. Jonossa viimeisenä seisovia harvoin palvellaan.
Timpuri Daniel Blake haluaa tehdä töitä. Lääkärit ovat asiasta erimieltä. Verstaalla saadun sydänkohtauksen jälkeinen pakkosairasloma on kuulemma miehen omaksi parhaaksi. Ongelmaksi muodostuu talous. Paikallinen sosiaaliturva tekee kaikkensa hankaloittaakseen Danielin ansionsaantia. Työttömyyskorvausten vastaanottaminen pakkosairasloman aikana tuntuisi olevan mahdotonta.
Daniel tutustuu kaupunkiin muuttaneeseen yksinhuoltaja Sarahiin. Ystävyys tuo sisältöä, kiehtovasti rakkauteen rinnastuvaa syvyyttä tyhjäksi jääneeseen elämään. Daniel kokee lomakehelvetin vastapainoksi onnistumisen tunteita, osoittaa pohjimmaisen luonteensa, vahvan pyrkimyksen hyvyyteen.
Ken Loach synnyttää mestarillista arkirealismia. Anarkistis-vasemmistolainen ote näkyy jokaisessa kuvassa. I, Daniel Blake on kiireistä ja kaavamaista nyky-yhteiskuntaa syyllistävä, keskisormea osoittava ja hiton äkäisesti kiroileva. Riivattu kuvaus siitä, miten länsimaiseksi sivistysvaltioksi itseään kutsuva Iso-Britannia Ken Loachin silmissä pitää huolta omistaan. I, Daniel Blake on tärkeä kunnianosoitus. Sen pääosassa on selkä suorassa ja pää pystyssä seisova, ylpeytensä pitävä yksilö nimeltä ihminen. Dave Johns antaa ihmiselle jopa ansaitsemattoman kauniit kasvot.
Cannesin Kultaisella palmulla palkittu hurmaava, humaani taideteos saa pohjoisen ensi-iltansa marraskuussa 2016. (VA)