Ikivanhasta aiheesta voi lukemattomien animaatioiden ja näytelmäelokuvien jälkeen tehdä hyvän elokuvan.
Ikivanhasta aiheesta voi lukemattomien animaatioiden ja näytelmäelokuvien jälkeen tehdä hyvän elokuvan. Juha Wuolijoen Joulutarina osoittaa tämän kertoessaan, kuinka orvosta Nicolaksesta (mainio Otto Gustavsson) tuli Joulupukki (Hannu-Pekka Björkman), yksi länsimaisen lastenkulttuurin tärkeimmistä myyteistä.
Animeikäinen tyttäreni ei suostunut seuraksi kotikatsomoon. Hän olisi saattanut yllättyä perin pohjin, sillä tarjolla ei ole perinteistä tonttuelokuvaa. Ja aiheeseenkin on oikeastaan saatu uusi kulma, sillä Joulupukin lapsuudesta ei juurikaan ole aiemmin kerrottu.
Aikuinenkin tämän katsoo aivan hykerrellen, sillä tekijöiden kunniaksi on sanottava, että he pystyvät välttämään lastenelokuvien karikot perin pohjin. Tarina olisi luultavasti muuttunut Hollywoodissa mustavalkoisemmaksi ja imelämmäksi.
Kun orpopoika annetaan mustanpuhuvalle puuseppä-Iisakille (Kari Väänänen), mies kohtelee poikaa tylysti ja ilkeästi kuten aikoinaan työelämässä oli tapana. Mutta tätäkään hahmoa ei lopulta piirretä turhan itseoikoisesti. Tippahan tästä tuli silmään, vaikka imelyys on kaukana.
Tarinan voima on myös sen realistisuudessa. Vasta loppuratkaisussa astutaan fantasian maailmaan, ja sekin tehdään hyvin viitteenomaisesti. Tämä elokuva on kotimaisen ja kansainvälisen suosionsa ansainnut, vaikka Iisakin lähdön jälkeen tarina tenho hieman heikkeneekin.
Kuva piirtyy tarkasti, kaunein värein ja liki virheittä. Lumen valkoisuus harmaine sävyineen on hankala elementti, mutta kuva ei pala puhki. Ainoastaan revontulissa voi havaita turhan selvää keinotekoisuutta. Ääniraita toimii tasapainoisesti, vaikka se ei minkäänlaidts elämyksellisyyttä tarjoa. Tosin selkeä dialogiakin on meilla saavutus. Teknisesti saavutus on joka tapauksessa yksi kotimaisen tuotantohistorian huikeimmista. Ruskakuvaukset tehtiin Utsjoella, mutta Leville ”luotu” talvi oli todellinen 35 asteen pakkasineen ja puolentoistametrisine hankineen. Olosuhteet hitsasivat ryhmän yhteen, ja se näkyy kaikessa näyttelijöiden toiminnoista aina tekniseen lopputulokseen. Luulisi karonkan olleen normaalia riehakkaampi. Elokuva on dubattu erinomaisesti englanniksi, pää-ääninään John Turturro ja Michael Bedalucco. Ekstroissa 22 min. dokumentti ja traileri. (PS)