Nuo­ri aa­te­lis­poi­ka (Ti­mothée Cha­la­met) seu­raa van­hem­pien­sa mu­ka­na vaa­ro­jen täyttämäl­le aa­vik­kop­la­nee­tal­le, jon­ka dyy­neillä on tu­le­va rat­kea­maan tais­te­lu ga­lak­sin her­ruu­des­ta. Kei­sa­rin tah­to pyö­rittää pi­ruet­tia, jon­ka kier­rok­sia on vään­net­ty kylmä­ve­ri­ses­ti jo vuo­si­sa­to­ja etukä­teen.

F­rank Her­ber­tin sci­fi-ro­maa­nien klas­sik­ko (1965) on osoit­tau­tu­nut mel­koi­sek­si mus­te­ka­lak­si le­vy­lau­ta­sel­la. Da­vid Lynch te­ki ta­ri­nas­ta oman kru­me­lu­rein ko­ris­tel­lun se­kopäi­sen ri­ta­ri­lo­run­sa vuon­na 1984. Sci-Fi -ka­na­va yrit­ti kam­me­ta ta­ri­nan tv-sar­jak­si vuon­na 2000. Nyt on De­nis Vil­le­neu­ven vuo­ro ot­taa kieh­to­vas­ta ta­ri­nas­ta nis­ka­lenk­kiä kah­den elo­ku­van muo­dos­sa.

Dyy­nin uu­si fil­ma­ti­soin­ti ja­kaa se­kin mie­li­pi­teitä po­la­ri­soi­vas­ti. Al­ku­peräi­siä kir­jo­ja lu­ke­mat­ta, ja Lync­hin ek­top­las­mahörhöi­lyä ka­vah­taen, on tästä help­po pitää. Sa­tu­mai­sen is­kevä miljöö, aja­tuk­sel­la pu­not­tu sa­la­liit­to ja ar­ki­ses­ta ko­ke­muk­ses­ta täy­sin poik­kea­vat muu­tok­set elämän pe­lisääntöi­hin te­kevät kaik­ki tästä ava­ruu­soop­pe­raa par­haim­mil­laan. Kun vielä elo­ku­van au­dio­vi­suaa­li­nen kuo­si on kestämättömän ko­mea on vai­kea tietää kuin­ka lä­hellä pa­kah­tu­mis­ta ol­laan kai­kil­la rin­ta­mil­la.

E­lo­ku­van heik­ko koh­ta ovat al­ku­peräis­teks­tien jättämät odo­tuk­set, ja se että tässä ky­se on vas­ta kah­den elo­ku­van seik­kai­lun en­simmäi­sestä osas­ta. Tai­val on hui­kea, mut­ta vä­lia­jan myötä saa­vu­tet­tu etap­pi kaik­kea muu­ta kuin pää­te­pis­te. Kir­jan­sa lu­ke­neet kat­so­jat ovat myös är­syyn­ty­neet joi­den­kin kes­keis­ten seik­ko­jen pi­mittä­mi­sestä, mut­ta ehkä näiltä osin ky­se on toi­sen elo­ku­van pe­taa­mi­ses­ta. Tur­hal­le jap­pa­sul­le tai Lync­hin has­sun­haus­kal­le kir­mai­lul­le tässä ei ole ai­kaa sillä aja­tuk­sel­la ete­nevä seik­kai­lu ki­rii sel­lai­sen syk­keen pääl­le, että yh­destä sa­tu­mai­ses­ta ti­lan­tees­ta on hä­din tus­kin sel­vit­ty en­nen kuin uu­si är­sy­ke odot­taa jo pii­pus­sa. Äh­kyn si­jaan pääl­limmäi­nen tun­ne on kui­ten­kin pa­kah­dus ja ihas­tus.

Voi vain toi­voa, että toi­nen osa lu­nas­taa kaik­ki lu­pauk­set kun se kah­den vuo­den päästä nähdään. Tässä in­ter­ga­lak­ti­nen po­liit­ti­nen kie­roi­lu on la­dan­nut shak­ki­lau­dan her­kul­li­ses­ti, mut­ta sitä mi­ten ja mik­si voi­daan vas­ta ar­vuu­tel­la.