Wolverine sai jo oman syntytarinansa, mutta myös tässä toisessa hahmon ikiomassa seikkailussa on kyse juurille paluusta — tällä kertaa eräänlaisten menneisyyden haamujen muodossa.
Wolverine sai jo oman syntytarinansa, mutta myös tässä toisessa hahmon ikiomassa seikkailussa on kyse juurille paluusta — tällä kertaa eräänlaisten menneisyyden haamujen muodossa. Nagasakin atomipommista alkava tarina näyttää kuinka vastakkaisilla puolilla taistelleet miehet, Wolverine ja japanilainen upseeri, pelastavat toisensa pinteestä, ja nyt vuosikymmeniä myöhemmin jälkimmäinen haluaa tavata uudelleen.
Elokuva osaa hyödyntää Japanin ja sikäläisen bisnesmaailman samuraiden tarjoamaa miljöötä komeasti. Kalastajakylät, temppelit, paperiseinät ja kimonot yhdistyvät luotijuniin, luksusautoihin ja huipputeknologiaan kuten odottaa sopiikin ja kaikkea käytöstä säätelevät jokseenkin tiukat kaavat. Elokuva tuntuu näyttävän Japania yllättävän paljon — vaikka osin kuvauspaikkana toimikin Australia — ja pitää toimintakohtaukset verrattain maltillisina aina loppurytinöiden alkuun asti.
Hyvää alkuasetelmaa seuraa keskinkertaisuuden kanssa flirttaileva kujanjuoksu, johon mahtuu aivan liikaa suvantoja ja B-luokan juonenkäänteitä. Kuppi valuu lopulta yli mecha-linjoille lähtevässä täysin överissä finaalissa, joka tuntuu eksyneen väärään elokuvaan vaikka sinällään japanilaisiin juuriin nojaakin. Loppu kuitenkin opettaa, että yksi asia on kovempaa kuin adamantium: kuumennettu adamantium.
Kolmen levyn boksi sisältää elokuvan perusversion 2D:nä ja 3D:nä sekä uuden noin 12 minuutilla pidennetyn version. Pidennetty versio lisää ennen kaikkea verta ja lävistyksiä, huvittavimmin yhden lumilinko-kohtauksen muodossa.
2D:nä kuvattu ja jälkikäteen 3D:ksi muunnettu elokuva on tilakuvan osalta epätasainen esitys. Tilakuva on lähialueella jäsentynyt ja erikoislähikuvien erottelevuus on huipputasoa. Silti sävyt kellertävät, valkoinen lipuu turhan paahteiseksi ja taustat litistyvät helposti tapetiksi. Värisävyt ovat luonnollisesti makuasia, ja tilakuvan puutteet voi halutessaan helposti ohittaa. Silti tämän erottaa ei-aidoksi 3D:ksi. Ääniraita on teknisesti erinomainen, mutta sisällöllisesti vetreimmilläänkin muutaman askeleen edeltäjiään suppeampi ja uneliaampi.
Ekstroissa hyvä ohjaajan kommenttiraita pidennetylle versiolle, koosteita elokuvan synnystä (yht. 54 min.), vaihtoehtoisen lopun nimellä kulkeva lisäkohtaus (2 min.), traileri ja esikatsaus tulevaan X-Men: Days of Future Past -elokuvaan (3 min.). (IJ)