Viehättävä leskirouva Elaine muuttaa uusiin maisemiin.
Viehättävä leskirouva Elaine (Samantha Robinson) muuttaa uusiin maisemiin. Mimmin rakkaudennälkä ei aviomiehen äkilliseen kuolemaan pysähtynyt, päinvastoin. Heti saapumispäivästä lähtien käy selväksi, ettei kaupunki tule enää olemaan entisensä. Elaine panee miesten päät sekaisin. Ihmekö tuo, nuori leski on nimittäin helvetin kuuma pakkaus — eikä edes kylän pahin pihtari.
Miehiseltä kannalta ongelmallista on, että Elainen tarjoamaan avomieliseen rakkauden leikkiin liittyy ikävä sivujuonne. Seksuaalisiin toimintoihin yhdistyy verileikkejä, puhdasta mustaa magiaa. Viettelyprosessi etenee yökerhoista tuttua kaavaa noudattaen. Nainen poimii kenet tahtoo. Pikapuoliin nautitaan päihdyttäviä juomia, riennetään kämpille ja riisuudutaan. Öinen seikkailu päättyy kuten tosielämässä — jonkinlaiseen pettymykseen.
The Love Witch on kuin täydellisellä väripaletilla kuvitettu Harlekiini-romaani. Se on liioitellun melodramaattinen, omituisella rytmillä nytkähtelevä latteuksien kavalkadi. Mutta siinä missä Night Visions -festivaaliyleisö, tietää Citymarketin jonon ständistä Harlekiini-pokkarinsa poimiva mummokin, että latteassa esillepanossa on jotain erityisen kiehtovaa. Kaamea dialogi ja puupökkelö-pohjainen, hallitun tökerö henkilöohjaus toimivat kokonaisuuden eduksi.
35-milliselle kuvattu perinnetietoinen The Love Witch kumartaa amerikkalaiselle, isobritannialaiselle ja italialaiselle kauhuelokuvalle, myös ääniraitansa puolesta. Esikuvia voi hakea jenkkidekkarin perimästä, b- ja indie-elokuvan sydänmailta sekä Technicolor-filmatisoinnin luomista mielikuvista, rikkaista värimaailmoista. Elokuvantekijä Anna Billerin mielessä kauhun ja pornografian liitto on voimissaan, 1960-70-lukulaisen seksploitaation henki kulkee voimakkaana.
Pohjalla on villi anarko-feministinen viretila. Hyväksikäyttöä tarkastellaan useista suunnista. Elaine kostaa koko naiskunnan puolesta. Pinnallisen maailmankatsomuksen valta-asema esitetään räikein esimerkein. (VA)