Herkullinen, elämänmakuinen ja ajallisesti mielikuvitusta kiihottavaan ajanjaksoon vievä Lola on monimuotoinen kuvaus ihmisistä, yhteisöstä ja kaupungista 10 vuotta suuren mullistuksen jälkeen.
Herkullinen, elämänmakuinen ja ajallisesti mielikuvitusta kiihottavaan ajanjaksoon vievä Lola on monimuotoinen kuvaus ihmisistä, yhteisöstä ja kaupungista 10 vuotta suuren mullistuksen jälkeen. Noin vuoden 1956 Länsi-Saksaan sijoittuva draama/farssi/komedia kertoo porostituoitu Lolasta (Berlin Alexanderplatz -televisiosarjasta tuttu Barbara Sukowa), joka haluaa kaupungin rakennusoikeuksista vastaavan virkamiehen (Armin Müller-Stahl), josta muodostuu yhteisön mielikuvissa todellinen supermies. Korruption täyteisessä yhteisössä hän on ainoa muuttuja, joka kykenee valtavirran vastaisiin toimiin, vai pystyykö hän?
Pandoran boksi aukeaa, kun virkamies eksyy paikalliseen bordelliin. Müller-Stahl on eräänlainen omilla säännöillään elävä, haavoitettu pyhimyshahmo, jonka sinisiä silmiä ohjaaja pyytää elokuvaajaa valaisemaan avainkohdissa.
Näitä ei enää tehdä. Taustalla olevat Renoirin Pelin säännöt ja Josepj von Sternbergin Sinisen enkelin materiaalit pannaan todelliseen tehosekoittimeen. Ohjaajan Länsi-Saksa –trilogian tärkeä osa saa mielenkiintoisen viritteen sen takia, että kapitalistit ja vasemmistolaiset toimivat tavallaan saman pöydän ääressä. Samalla se kertoo terävästi, kuinka Adenauerin jälleenrakentuvassa Saksassa ei ollut lopulta häviäjiä.
Suomeen tätä ei olisi mahdotonta siirtää, mutta toisesta maailmansodasta hyötyneestä Ruotsista se pitäisi jopa tehdä, eräänlaisena vastakohtana , jonka seurauksena kaikki on hyvin, mitä nyt sielun tyhjyys piinaa.
Laadukas kuva, vaikka pepitaruudut eivät kurissa pysykään. Selkeä ääniraita. Ei ekstroja. (PS)