To­si­ta­ri­naan poh­jau­tu­va tril­le­ri va­lot­taa CIA:n ja Ni­ca­ra­guan Cont­ra-sis­sien vel­jei­lyä ai­hee­seen pu­reu­tu­neen leh­ti­mie­hen, Ga­ry Web­bin, ta­ri­nan kaut­ta. Epä­pyhän alians­sin ta­voit­tee­na oli pysäyttää kom­mu­nis­mi Vä­li-A­me­ri­kas­sa, mut­ta si­vu­tuot­tee­na Los An­ge­le­sin ka­duil­le vir­ta­si crack-ko­kaii­nia CIA:n hil­jai­sel­la hyväk­synnällä. Pu­li­zer-pal­kin­non ja kan­sal­li­sen mus­ta­maa­lauk­sen vä­liin mah­tu­va ko­ko­ku­va ei ole kau­nis, eikä lop­pu on­nel­li­nen, mut­ta vyyh­ti on mie­len­kiin­toi­nen.

Hur­ja ta­ri­na on kieh­to­vaa kat­sot­ta­vaa, mut­ta elo­ku­va­na tämä on vain osit­ta­nen on­nis­tu­mi­nen. Je­re­my Ren­ner tul­kit­see jour­na­lis­ti Ga­ry Web­biä palk­ka­työläi­sen an­tau­muk­sel­la, us­kot­ta­vas­ti mut­ta ei eläh­dyttäväs­ti. Ste­reo­tyyp­pin va­raan jäävä roo­li kul­jet­taa kyllä hy­vin sa­la­po­lii­si­työtä, mut­ta ei vedä mu­kaan­sa het­ken imuun. Muu­toin­kin vähäe­lei­sen elo­ku­van dra­maat­ti­set vai­heet is­kevät pa­rem­min pa­pe­ril­la kuin fil­millä, missä kään­teet tun­tu­vat lu­kui­sis­ta sa­la­liit­tojännä­reistä tu­tuil­ta. Hyvä, viih­dyttävä fil­ma­ti­soin­ti.