West Wing -sar­jan pal­kit­tu kä­si­kir­joit­ta­ja Aa­ron Sor­kin ja mo­nen­lai­sis­ta psy­ko­paa­teis­ta elo­ku­via en­nen­kin teh­nyt oh­jaa­ja Da­vid Finc­her ot­ta­vat tähtäi­meensä maail­man suo­si­tuim­man verk­ko­si­vus­ton Fa­ce­boo­kin ja sen luo­mi­sel­la maail­man toi­sek­si nuo­rim­mak­si mil­jardöö­rik­si nous­seen Mark Zuc­ker­ber­gin. Fak­taa ja spe­ku­laa­tio­ta tah­dik­kaas­ti yh­distävä draa­ma on ener­gi­nen ja ve­toa­va ku­vaus kiis­tat­ta ä­lykkäästä, mut­ta so­siaa­li­ses­ti hy­vin epä­var­mas­ta opis­ke­li­ja­po­jas­ta, jon­ka yk­sinäi­syy­destä syn­tyi sit­tem­min vuo­si­tu­han­nen kek­sinnök­si ja yli 25 mil­jar­din ar­voi­sek­si ylis­tet­ty yh­teisö­pal­ve­lu.

Terävästä dia­lo­gis­ta ja na­pa­kas­ta ta­ri­nan kul­je­tuk­ses­ta tun­net­tu kä­si­kir­joit­ta­ja Aa­ron Sor­kin sai­si var­mas­ti mik­roaal­touu­nin käyttöoh­jeen­kin kuu­los­ta­maan jän­nittävältä, eikä tämä elo­ku­va muo­dos­ta poik­keus­ta Kun­nian mie­histä West Wing -vuo­sien kaut­ta Char­lie Wil­so­nin so­taan tois­tai­sek­si ylet­tyvällä ural­la. Tur­bo­vaih­teel­la pää­hah­mon­sa esit­te­levästä ja mo­nel­la säi­keellä ete­nevästä al­ku­koh­tauk­ses­ta as­ti tah­ti on määrä­tie­toi­nen. Tämä on to­ki myös oh­jaa­ja Finc­he­rin an­sio­ta, jon­ka nä­ke­myk­sel­le elo­ku­va on kai­kes­ta pää­tel­len vel­kaa enemmän­kin kuin vain synkän ja su­la­van kuo­sin­sa.

Ei kah­ta il­man kol­mat­ta, sillä jos Sor­kin ja Finc­her ovat tun­net­tu­ja te­kijöitä, on tun­te­mat­to­mam­mal­la Jes­se Ei­sen­ber­gillä myös sor­men­sa elo­ku­van voi­mas­sa. Pääo­saa näyt­te­levä Ei­sen­berg me­nee ul­konäöl­li­ses­ti hy­vin esi­ku­vas­taan, mut­ta hätkäh­dyttävämpää on mie­hen no­pea­pu­hei­sen ja har­ki­tun nört­timäi­sen suo­ri­tuk­sen ta­kaa löy­tyvä hyvä ymmär­rys int­ro­ver­tistä, luo­vas­ta ja yli­mie­li­sestä hah­mos­taan. Mies kiittää tästä ri­vien vä­listä sa­man­kal­tai­sek­si ih­mis­tyy­pik­si luon­neh­ti­maan­sa si­sar­taan, ehkä myös omaa te­ra­peut­tiaan, mut­ta niin tai näin roo­li­suo­ri­tus on upea.

E­lo­ku­van mai­nos­lau­se "et voi saa­da 500 mil­joo­naa ystävää te­kemättä myös muu­ta­maa vi­hol­lis­ta" ei voi­si osua pa­rem­min ta­ri­nan suo­neen. Har­var­din opis­ke­li­ja­bok­sis­ta läh­te­neen nou­su­kii­don var­rel­le mah­tuu vir­tuaa­lis­ten ystä­vien ohel­la niin syrjäy­te­tyk­si tul­lei­ta yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta kuin pe­tet­ty ai­to ystävä ja elo­ku­vas­sa hie­man kei­no­te­koi­ses­ti kor­keaan ase­maan nos­tet­tu ex-tyttöystävä­kin. Vii­mek­si mai­nit­tua lu­kuun ot­ta­mat­ta kaik­ki is­tu­vat elo­ku­van ku­lues­sa pian la­ki­mie­hi­neen sa­man pöydän ää­ressä mil­joo­nis­ta ja kun­nias­ta rii­te­lemässä.

Se oli­ko Zuc­ker­ber­gin kan­nal­ta ky­se lo­pul­ta ra­han kah­mi­mi­ses­ta ja pitä­mi­sestä vai maail­mal­le näyttä­mi­sestä ja eh­dot­to­man omis­tau­tu­mi­sen ja lo­jaa­li­suu­den vaa­ti­mi­ses­ta jää kat­so­jan tul­kit­ta­vak­si. Kaik­ki pyö­rii egon ja ystä­vyy­den ympä­rillä, mut­ta mi­hin ra­ha tällä as­tei­kol­la is­tuu? Elo­ku­van — tai sen enempää Zuc­ker­ber­ginkään — asen­ne ra­haan kai­ken mit­ta­na ei tu­le ai­van selväk­si. Yhtäältä elo­ku­va tar­joaa Naps­ter-luo­ja Sean Par­ke­rin suul­la (ja si­ten Sor­ki­nin kir­joit­ta­ma­na) va­roi­tus­ta­ri­naa Vic­to­ria's Sec­ret -ket­jun luo­nees­ta "luu­se­ris­ta", jo­ka tap­poi it­sensä myy­tyään luo­muk­sen­sa muu­ta­ma vuo­si ja muu­ta­ma mil­joo­na liian ai­kai­sin. Toi­saal­ta elo­ku­va ker­too et­tei eks­lu­sii­vi­sis­sa opis­ke­li­ja­kil­lois­sa ar­vos­te­ta pelkkää ra­han­te­ko­ky­kyä ja että Zuc­ker­berg pis­ti erään ai­kai­sem­man tuo­tok­sen­sa il­mai­sek­si net­tiin siitä huo­li­mat­ta että Mic­ro­soft oli­si sen os­ta­nut huo­mat­ta­val­la sum­mal­la. Se käy selväk­si että elo­ku­van mie­lestä Zuc­ker­berg on oman maail­man­sa ju­ma­la, ja si­ten Fa­ce­book hä­nen lei­po­ma­naan upein jut­tu sit­ten sii­vu­te­tun leivän.

E­lo­ku­van mer­kittä­vin puu­te on et­tei se ker­ro sa­nal­la­kaan vii­me vuo­sien il­keistä hu­huis­ta: vä­lin­pitämättö­myy­destä käyttäjän yk­si­tyi­syyttä koh­taan, käyttäjän myyn­nistä mai­nos­ta­jil­le, tun­te­mat­to­mis­ta ra­ha­vir­rois­ta ja yh­teyk­sistä tie­dus­te­lu­pal­ve­lui­hin. Mut­ta näistä saa­daan to­ki lu­kea leh­tien si­vuil­ta ja fo­lio­hat­tu­jen web­bi­pals­toil­ta muu­toin­kin.