Mielikuvitushahmo Sherlock Holmes on ollut runsaan sadan vuoden aikana enemmän elossa kuin muut kollegansa Tarzanista James Bondiin.
Mielikuvitushahmo Sherlock Holmes on ollut runsaan sadan vuoden aikana enemmän elossa kuin muut kollegansa Tarzanista James Bondiin. Jo 1800-luvun lopulla lukijat halusivat mieluusti uskoa hänen olevan todellinen henkilö. Jotkut varmaan olettivat, mutta useimmille faneille Holmesin todellisuus on mielenkiintoinen leikki.
Parhaiten tätä kuvaa Arvoitusten juna, elokuva ja sen pohjalla oleva romaani. Star Trek –käsikirjoituksistaan tutun amerikkalaisen Nicholas Meyerin Sherlock Holmes Wienissä –romaani (alkuteos 1974, Kariston suomennos 1977) nostettiin Baker Street 221 B -harrastajien kommenteissa kunniasarjaan heti ilmestyttyään. Lukuisten pastissien joukossa se on säilyttänyt arvonsa vuosien saatossa sen perusteella tehdyn elokuvan tapaan.
Tarina pelaa mainiosti Holmesin todellisuudella, ja aukaisee samalla useita alkuperäisten novellien herättämiä kysymyksiä.
Holmesin jeesusmainen kuolema Reichenbachin putouksilla ja kolmen vuoden päästä tekemä ”ylösnousemus” kuuluvat populaarikulttuurin suuriin mysteereihin. Kirja ja elokuva kertovat hauskasti ja älykkäästi, mitä todella tapahtui.
Nyt spoilataan, joten elokuvan näkemättömän kannattaa jättää lukeminen tähän. Meyerin lähtökohta oli, että rikoksen napoleon, salapoliisin arkkivihollinen professori Moriarty oli sankarin matematiikan opettaja. Ei sen enempää. Koko reichenbachin taistelu oli tohtori Watsonin sepitettä.
Todellisuudessa parivaljakko oli Wienissä, missä tähän aikaan kiistelty tohtori Sigismund Freud hoiti Holmesin oopiumiaddiktiota. Tästä tulee tarinan nimi, joka viittaa huumeen sekoitussuhteeseen.
Ehkäpä hauskinta tarinassa on se, että Holmes selvästi herättää Freudissa suuria ajatuksia, jotka tulevat myöhemmin esille tohtorin teorioissa muun muassa naisista, unista ja traumoista.
Ihme kyllä elokuvalle antaa anteeksi sen, että Holmes tuntuu omaavan silmää naiskauneudelle toisin kuin alkuperäisissä Doylen novelleissa ja Meyerin kirjoissa. Meyer kuitenkin vastasi myös käsikirjoituksesta.
Alkuperäinen kirja kannattaa ehdottomasti hankkia laajan valikoiman antikvariaatista. Täytyy myöntää kuitenkin, etten ole nähnyt romaania kovin usein myynnissä sen jälkeen, kun hankin sen 1970-luvulla. Fanit pitävät kiinni omastaan.
Keskitason kuva, mutta se miellyttänee faneja. Ääniraita soi perin tunkkaisesti. Ekstroihin on tallennettu kuvagalleria. (PS)