”A­me­rik­ka ei ole maa, vaan bis­nestä”.

C­hop­pe­ris­taan (2000) kult­ti­suo­sioon nous­sut aust­ra­lia­lai­soh­jaa­ja And­rew Do­mi­nik osaa uu­dis­taa pa­hoin ka­lu­tun palk­ka­tap­pa­ja­gen­ren kie­mu­roi­ta. Suu­ren avun an­taa näyt­te­lijä Brad Pit­tin ai­nut­laa­tui­suus: hän on jal­ka­pal­loi­li­ja Da­vid Beck­ha­min ta­paan nais­ten ja mies­ten ihai­le­ma kan­si­ku­va­poi­ka, mut­ta sa­mal­la pe­rin rau­tai­nen am­mat­ti­lai­nen. Lo­pul­ta ei ku­kaan muu ole vas­taa­vaan pys­ty­nyt kuin Ja­mes Dean ly­hyen uran­sa ai­ka­na. Pitt on sentään pors­kut­ta­nut jo Thel­mas­ta ja Loui­ses­ta läh­tien – pääsääntöi­ses­ti pys­typäin.

Tällä ker­taa hän on Jac­kie Co­gan, jo­ka al­kaa sel­vittää po­ke­ri­po­ru­kan ryöstöä. Sel­vi­tys­työ mer­kit­see hä­nen ta­pauk­ses­saan kuo­le­maa. Kah­den se­kopäi­sen nis­tin te­kemän keik­ka vaa­tii viat­to­mien­kin eli­mi­noin­tia, jot­ta ri­kol­lis­ryhmän ko­va mai­ne säi­lyy. Tämä on suo­ra al­le­go­ria lii­ke-elämän toi­min­ta­ta­vois­ta. Yh­tey­teen vii­ta­taan elo­ku­vas­sa pe­rin suo­raan, dia­lo­gis­ta läh­tien.

Loh­dut­to­man rea­lis­ti­nen ku­vaus pe­rus­tuu Geor­ge V. Hig­gin­sin Co­gan’s Tra­de –­ro­maa­niin.