Steve McQueen halusi menestyksen makuun päästyään tehdä kaikkien aikojen parhaan autoelokuvan.
Steve McQueen halusi menestyksen makuun päästyään tehdä kaikkien aikojen parhaan autoelokuvan. Käsikirjoitusta tärkeämpää oli oikean tunnelman välittäminen ja niinpä autourheilun varhainen mekka Le Mans 24-tunnin kestävyysajoineen pääsi pääosaan. Lopputuloksena on dokumentaarihenkinen ylistyslaulu miehille ja autoille, jotka säästä ja vuorokaudenajasta riippumatta painavat baanaa eteenpäin. Vuoden 1969 ja 1970 kisojen yhteydessä kuvattu elokuva kuvaa rallirataa vielä suuremmalla antaumuksella kuin Vincent Gallon kamala "Brown Bunny", mutta yhtäläisyydet onneksi loppuvat pääosin siihen.
Juonellisesti hyvin ohut ja hajanainen elokuva tarjoilee ennen kaikkea aika- ja elämysmatkan takavuosien rallikulttuuriin. Steve McQueen on tässä pääosan arvoituksellisena, lähes mykkänä rallikuskina vain hieman enemmän kuin kameran kiintopiste. Yhtälailla elokuvan vähäinen dramatiikka nousee itse kisan tapahtumista, eikä varsinaista ihmissuhdedraamaa tuoda esiin yksittäisiä kliseisiä vihjauksia enempää. Tuotanto-ongelmista kärsinyt elokuva ylsi kuitenkin aikoinaan McQueenin tähtistatuksen saattelemana 22 miljoonan dollarin pottiin lippuluukulla.
Ikäisekseen erinomainen kuva on levollinen, luonteva ja miellyttävän jäsentynyt. Jokunen otos siellä täällä jää pehmeäksi, mutta pääosin kameran tähtäimeen osuneet kohteet toistuvat komean vivahteikkaasti ja terävästi. Näin siitäkin huolimatta että iso osa elokuvasta on ilmeisesti kuvattu oikeiden kisojen lomassa. Minimalistinen ääniraita säästelee dialogissa ja antaa sen sijaan moottoreiden puhua.
Ekstroissa alkuperäinen traileri (HD) ja dokumentti elokuvan improvisoiduista kuvauksista vuosien 1969 ja 1970 kisojen aikana (24 min.). Suomeksi tekstitetty dokumentti on erittäin mielenkiintoinen, mutta voisi produktion ongelmat ja intohimot huomioon ottaen olla vielä paljon perusteellisempi käsittelyssään. (IJ)