Parikymmentä vuotta aiemmin pudonneen kraaterin luoma vyöhyke houkuttelee toivonsa menettäneitä.
Parikymmentä vuotta aiemmin pudonneen kraaterin luoma vyöhyke houkuttelee toivonsa menettäneitä. Stalkerit pystyvät viemään ihmisiä huoneeseen, joka toteuttaa alitajuiset toiveet.
Strugatskin veljesten (he tekivät myös käsikirjoituksen) scifiklassikko kääntyi mestariohjaajan käsissä myös toisen taiteenlajin merkkiteokseksi. Teema muistuttaa hieman Solarista. Kyseessä on filosofinen matka olemassaolon perusteisiin.
Symboliikan mestarin allegorioita lienee useita neuvostoyhteiskunnan henkisestä rappiosta aina uskonnollisiin. Vyöhyke on kuin taivas, ja huoneessa puhutaan suoraan Jumalan kanssa. Mutta peruuttamattomia päätöksiä on syytä varoa. Stalker on luultavasti helpoiten omaksuttavia hyvin hitaasti eteneviä taide-elokuvia.
Kuvan taso vaihtelee mustavalkoisten osioiden seepian sävyistä vyöhykkeen värillisiin ja aika rakeisiin osiin. Tuskin tämä kuitenkaan teatterissakaan näytti paremmalta. Aika hurjaa sinänsä, sillä kommunistinen diktatuuri antoi tiimin käyttöön viallista Kodakin filmiä, ja elokuva jouduttiin kuvaamaan uudestaan. Ihme kyllä lavasteisiin ei saatu juurikaan rahaa, ja ne tuntuvat nyttemmin äärimmäisen toimivilta. Ekstroissa kuvagalleria, 14+6 min. haastattelut, 5 min. otos ohjaajan diplomityöstä The Steamroller and the Violin, hyytävä 5 min. dokumentti ohjaajan hylätystä kotitalosta ja filmografiat. (PS)