C­hi­len vuo­den 1973 val­lan­kaap­paus­ta vas­ten avau­tu­va jännä­ri seu­raa eng­lan­ti­lais­ta len­toe­moa (Em­ma Wat­son), jo­ka mat­kaa hämärän ra­ja­mail­le pe­las­taak­seen sak­sa­lai­sen poi­kaystävänsä (Da­niel Brühl) kul­tin pyö­rittämältä ki­du­tus­lei­riltä.

To­si­ta­pah­tu­mien in­noit­ta­ma ker­to­mus al­kaa jok­seen­kin kal­seas­ti näy­tel­tynä pe­rio­did­raa­ma­na, mut­ta su­kel­taa pian jon­ne­kin his­to­ril­li­sen ja yli­maal­li­sen kau­hun vä­li­maas­toon. Häi­rit­sevä elo­ku­va ot­taa to­del­li­sen ta­pah­tu­ma­pai­kan, Co­lo­nia Dig­ni­da­din, ja kyhää sen ympä­ril­le kar­keakä­ti­sen kau­hu­ta­ri­nan. Lop­pu­tu­lok­se­na on hil­jai­sek­si vetävä ta­ri­na, jo­hon ei voi suh­tau­tua sen enempää fak­ta­na kuin fik­tio­na­kaan. Ta­ri­nan taus­tal­la ole­va to­del­li­nen sor­to ja sa­dis­mi estää tämän ot­ta­mi­sen puh­taa­na viih­teenä kun taas sel­keäs­ti fik­tii­vi­nen ta­ri­nan lan­ka estää us­ko­mas­ta ta­pah­tu­miin.

O­mi­tui­nen, pin­nal­taan hy­vin on­nis­tu­nut elo­ku­va jää pii­naa­van, mut­ta poh­jim­mil­taan epäus­kot­ta­van kau­hue­lo­ku­van ta­sol­le — kun myös kos­ket­ta­va jän­ni­tysnäy­telmä oli­si ol­lut mah­dol­li­nen. Täl­lai­senään ky­se on epäon­nis­tu­nees­ta fak­tan ja fik­tion se­koi­tuk­ses­ta.