Rans­kan ul­ko­mi­nis­te­ri palk­kaa uu­den avus­ta­jan. Nuo­ri tu­lo­kas saa vä­littömäs­ti yllät­tyä ku­vion mo­ni­mut­kai­suu­des­ta. Hal­lin­non kou­ke­rot eivät ole sa­noin se­li­tettä­vissä. On vä­li­por­ras­ta ja ala­por­ras­ta. Se­koi­lu mi­nis­te­riön sisällä tart­tuu myös ker­ron­taan.

Hömppä­ko­me­dian si­joit­ta­mi­nen va­ka­viin ym­pyröi­hin ei ole lain­kaan ta­va­ton­ta. Mo­der­nis­sa eu­roop­pa­lai­ses­sa po­liit­ti­ses­sa ympä­ristössä hönöi­ly tun­tuu kui­ten­kin tuo­reel­ta ja ter­ve­tul­leel­ta.

Mes­ta­rioh­jaa­ja Bert­rand Ta­ver­nie­rin kä­sissä­kin rans­ka­lai­nen ko­me­dia on rans­ka­lai­nen ko­me­dia. Se ei ole tai­det­ta, se on viih­dettä. Ku­vat eivät tuo lisä­maus­tei­ta, ra­jauk­sia ei va­rioi­da. Dia­lo­gi joh­taa tällä liu­ku­hih­nal­la. Hah­mo­gal­le­ria on tur­han kär­jis­tet­ty, lii­ka on lii­kaa. To­del­li­sen po­li­tii­kan ol­les­sa ajas­sam­me ta­rua ih­meel­li­sempää, ei ylit­se lyö­ty hönö­fik­tio edes jak­sa nau­rat­taa.