Arkkitehti Evan Webber elää taiteilijavaimonsa Karen Alvaradon kanssa korkealaatuista perhe-elämää.
Arkkitehti Evan Webber (Keanu Reeves) elää taiteilijavaimonsa Karen Alvaradon (Ignacia Allamand) kanssa korkealaatuista perhe-elämää. Molemmat työskentelevät unelmiensa ammateissa, hulppea asunto sijaitsee arvoalueella, lapset hymyilevät muutenkin kuin seinien perhepotreteissa.
Kiirettä piisaa. Evan tarvitsee omaa aikaa saadakseen työprojektit valmiiksi, loppuperhe lähetetään rannikolle lomailemaan. Työnteko keskeytyy välittömästi, ovelle koputetaan. Rankkasateessa seisoo kaksi alipukeutunutta tyttöä. Tytöt ovat eksyneet matkalla bileisiin. Kuten jokainen samassa tilanteessa tekisi, auttaa Evan vilustumisvaarassa olevia mimmejä lämpimin juomin ja kuivin pyyhkein. Silmiään räpyttelevät Bel (Ana de Armas) ja Genesis (Lorenza Izzo) päättävät testata, mikä on päivän viehätysvoima.
Eroottisen elokuvan epärealistista kuvastoa ja dialogia lainaileva Knock Knock on katsottavissa monella eri tavalla. Se toimii puhtaana eksploitaationa – tirkistelynä ja perusteettoman väkivallan kavalkadina. Sitä voi katsoa myös rinnastuksena sukupuolten välisestä seksuaalisesta leikistä, nuoren naisen valta-asemasta neuvotteluvaltteineen, keski-ikäisen miehen rappiosta. Jollain etäisellä tasolla se on äärimmäinen ja visuaalinen, mutta hyvinkin moraalinen lisä ikuisen pettämisdialogin jatkumossa.
Keanu Reeves ei koskaan oppinut näyttelemään. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa yhden lupaavan ilmeen esitellyt nuorukainen piti lupaavan ilmeensä kuluneet kolme vuosikymmentä. Valitettavaa kyllä, ilmeellä teki merkittävän uran amerikkalaisen elokuvan keskiössä, muutaman vuoden ajan jopa miljoonapalkoilla.
Reeves tekee jälleen kaikkensa pilatakseen yhden varsin persoonallisen elokuvan, onneksi harjaantuneempi keanunkatsoja pystyy sulkemaan tämän jo taka-alalle. Eli Rothin ohjaama Knock Knock on elokuvia, jonka poistettuja ja epäonnistuneita kohtauksia katsoisi jo ihan kuriositeettina. Kuinka huono voikaan olla Keanu Reevesin epäonnistunut otos, lopulliseen leikkaukseen päätyneiden ollessa jo näin karmivia.
Vuonna 1977 valmistuneeseen Death Game –elokuvaan perustuva chileläis-yhdysvaltalainen Knock Knock sai ensimmäisen Suomi-esityksensä Maximin ykkössalissa 4.11.2015, Night Visions –festivaalin avajaiselokuvana. (VA)