Lännenmiehen otteella tehty roomalaisspektaakkeli kertoo käytännössä liki saman tarinan kuin Ridely Scottin Gladiaattori 36 vuotta myöhemmiun, mutta pidättäytyi hieman paremmin historiallisissa faktoissa.
Lännenmiehen otteella tehty roomalaisspektaakkeli kertoo käytännössä liki saman tarinan kuin Ridely Scottin Gladiaattori 36 vuotta myöhemmiun, mutta pidättäytyi hieman paremmin historiallisissa faktoissa.
Aika moni suomalainen katsoi elokuvan 1970-luvun alun uskonnollisävytteisten historiallisten spektaakkelien tehdessä voimalla paluun elokuvateattereihin, kun ihmiset halusivat pienten tv-ruutujensa äärestä väljimmille visuaalisilla nautinnoille. Teattereihin tuotiin yleensä raa'asti lyhennetty versio, mikä osaltaan selittää Rooman valtakunnan tuhon huonohkoa mainetta.
Suurin syy tiettyyn yleenkatseeseen oli, että Anthony Mannin kolme vuotta aiemmin menestyneessä El Cidissä Charlton Heston sai Sophia Lorenin hehkumaan, mutta seuraavassa koitoksessa Anthony Boyd ei saanut mitään otetta Lorenista, eikä tämän jälkeen koko urastaan.
Elokuva ei ole myöskään saanut arvostusta, koska se ei Ben Hurin tapaan luonut omaperäistä taiteellista ilmiötä ja Ben Hurista poiketen ei myöskään tahkonnut dollareita. Mielestäni se on kuitenkin yksi parhaiten ajanhammasta vastustanut historiallisen spektaakkelin edustaja.
Alec Guinness ei tainnut kokemusta juurikaan perustaa, mutta juuri Marcus Aureliuksen kiehtova hahmo on kantava voima, jota mestarinäyttelijä kannattelee hienosti. Ajatusmaailmaa kiihottaa se, että koko tunnetun maailman yksinvaltias olikin lukenut filosofi, joka mietti asioita syvällisesti ja objektiivisesti. James Mason luo omalla pieteettisellä työllään kreikkalaistaustaisena orjana linkin keisarin ja Kreikan suurten tiedemiesten välille.
Hänen ja Aureliuksen jälkeen olikin sitten tällä saralla hiljaista, kun valtakunta todella tuhoutui ja keskiaika pikkuhiljaa jämähti tilalle.
Elokuvan ensimmäinen DVD-versio kärsi monista teknisistä vaivoista, joten jo combopakkauksen DVD-levyllä on tilausta lajityypin ystäville. BD:n kuva onkin sitten jo huomattavan tarkka. Äänraidat soivat suoraviivaisesti sen kummemmin lämpöä saati iskevyyttä hakematta. Ei ekstroja. (PS)