AJ An­ni­lal­le elo­ku­vien maail­ma on avoin os­te­ri, jos­ta hel­miä riittää ja­koon. Oh­jaa­ja us­kal­taa tart­tua epä­suo­ma­lai­siin la­ji­tyyp­pei­hin, minkä osoit­ti jo Ja­de­so­tu­rin (2006) kii­na­lais­suo­ma­lai­nen wu­xia-mu­xia. Ja nyt, her­ra pa­rat­koon, vuo­ros­sa on tuo vai­kea kau­hu­gen­re. Siitähän suo­ma­lai­set – Blom­ber­gin Val­kois­ta peu­raa lu­kuun ot­ta­mat­ta – ovat teh­neet ai­na vain ta­ha­ton­ta mon­ty­pyt­ho­nia.

Mut­ta en­nak­koa­sen­teet sau­nan taa. An­ni­la on­nis­tuu! Ne, jot­ka ar­vos­ta­vat elo­ku­vaa sen al­ku­peräi­sessä tehtävässä, näyttä­mi­sen vä­li­neenä, ihas­tu­vat Sau­naan. Jol­lei it­se il­keä kau­hu­jut­tu Pitkän vi­han ajoil­ta mais­tu, elo­ku­van ten­hoa­va ker­ron­ta on nau­tin­to sinänsä.

Ruot­sin Ju­ha­nan ja Venäjän Ii­va­na Jul­man aloit­ta­ma so­ta on päät­ty­nyt 1595. Ii­ro Kütt­ne­rin ta­ri­nas­sa vel­jek­set Erik ja Knut vael­ta­vat Suo­men erä­mai­ta ko­mis­sion vir­ka­mie­hinä piirtääk­seen kar­tal­le mai­den vä­li­sen rau­han­so­pi­muk­sen edel­lyttämät ra­ja­pyy­kit. Vä­ki­val­tai­nen Erik (Vil­le Vir­ta­nen) käyttää ase­maan­sa vää­rin. Tah­do­ton nuo­rem­pi Knut (Tom­mi Ero­nen) jou­tuu osal­li­sek­si va­ras­to­jen ryös­te­lyyn, isännän tap­poon ja ta­lon nuo­ren tyttä­ren heit­teil­lejättöön.

Kas­vo­ton Ero­nen

Ja­de­so­tu­rin lu­moa­vas­ta ku­vauk­ses­ta vas­tan­nut Hen­ri Blom­berg vi­sua­li­soi Sau­nan se­piasä­vyi­sek­si rus­kak­si. Met­siköissä ja soil­la niin ih­mi­set kuin he­vo­set näyttävät kul­lal­la si­la­tuil­ta. Upot­ta­va, pai­no­kas ja ikiai­kai­nen ku­vas­to imai­see kat­so­jan vai­ku­tel­miin, jot­ka ovat kuin hä­kel­lyttävä komp­ro­mis­si And­rei Rub­le­via ja Ro­bin Hoo­dia.

Vil­le Vir­ta­nen ja Tom­mi Ero­nen ovat oi­via va­lin­to­ja pääo­siin. Mo­lem­mil­la on elo­ku­van kan­ta­mi­seen tar­vit­ta­vat raa­mit ja ka­ris­maa. Jän­tevän juu­re­va Vir­ta­nen on luo­tu häikäi­lemättö­mien rois­to­jen tul­kik­si, mut­ta lo­pun hädässä jul­mu­rin sil­mistä löytää myös ri­pauk­sen epäit­sek­kyyttä.

Tom­mi Ero­nen on Saa­re­lan Ru­kajär­ven tiestä as­ti ka­san­nut odo­tuk­sia sitä Suur­ta Elo­ku­va­roo­lia var­ten. Sau­nas­sa Ero­sen sie­lu­kas kat­se on­kin te­hokäytössä. Mut­ta sau­na­reis­sun jäl­keen Knu­tin naa­maa ei — hyvästä syystä — enää näy­tetä, jol­loin Vir­ta­sen Erik jää vas­ta­voi­maa vail­le ja ko­ko elo­ku­va hiu­kan ”­kas­vot­to­mak­si”.

Jääkö Pe­li­kaa­ni­mie­hen poik­keus­roo­li Ka­ri Ke­to­sen täh­den­len­nok­si? Koo­mik­ko ei tv-sar­jan po­lii­si­na tai Sau­nan venäläis­kap­tee­ni­na va­kuu­ta. Agg­res­sii­vi­set hah­mot jäävät Ke­to­sel­le vie­raik­si. Kun kap­tee­ni Mus­ko il­moit­taa ra­kas­ta­van­sa Sau­nan kes­keistä hen­kilöä, kä­si­kir­joit­ta­ja lie­nee tar­koit­ta­nut an­tau­tu­mis­ta jon­kin yli­luon­nol­li­sen val­taan. Ke­to­sen koh­dal­la aja­tuk­set me­nevät kui­ten­kin vä­ki­sin Tuk­ka au­ki –­sar­jan ho­mo­pa­ris­kun­taan.

Sau­nan herkkä­vi­rei­nen il­luu­sio kär­sii eri pa­ri­ses­ta il­mai­sus­ta, kun teat­te­ri-ih­mi­siä, Is­mo Kal­lio ja har­vem­min näh­ty Dick Idström, se­koi­te­taan vie­ras­maa­lais­ten näyt­te­lijöi­den tai te­le­vi­sios­ta ja elo­ku­vis­ta tut­tu­jen sekä en­si­ker­ta­lais­ten jouk­koon.

Si­vu­roo­leis­sa esiin nou­see Vik­tor Kli­men­kon aa­te­lis­venäläi­nen Se­mens­ki. Lau­la­ja­na ja saar­naa­ja­na pa­rem­min tun­net­tu Kli­men­ko on venäjää pu­hues­saan si­vuo­sa-Jus­sin syrjässä kiin­ni. Pa­hak­si on­nek­si Se­mens­kin rep­lii­kit pai­not­tu­vat suo­meen, eikä An­ni­la oh­jaa­ja­na pys­ty peittämään ko­ke­mat­to­man näyt­te­lijän ta­sa­pak­sua kau­pun­ki­lais­pu­het­ta.

En ole 1500-lu­vun lo­pun kie­lia­sian­tun­ti­ja, mut­ta jo­ko sil­loin käy­tet­tiin Sau­nan il­mai­su­ja ”mä” ja ”­mun”? Pitkän vi­han ai­kaan tut­tu­ja tus­kin oli­vat ai­na­kaan ”­toi” tai ”käys ha­keen”?

Kau­hun­kier­teen nykäi­syt

Jos tul­kin­nois­ta tai teks­tistä voi­kin bon­ga­ta vir­heitä, ku­vail­mai­su lä­he­nee täy­del­listä. Kai­kes­ta nä­kee, että An­ni­la elää ja hen­gittää elo­ku­van ”­kieltä”. Val Lew­to­nin hal­pis­kau­huk­las­si­koi­den ta­paan Sau­nas­sa pe­lot­taa eni­ten se, mitä ei näy­tetä. Al­le mil­joo­nal­la eu­rol­la to­teu­tet­tu fil­mi on mal­lie­si­merk­ki ta­lou­del­li­suu­des­ta. Mikä näy­tetään, esi­tetään yk­sin­ker­tai­sin te­hoin. Pie­nestä kas­vaa kat­so­jan sil­missä suur­ta.

Lew­to­nin ja Tour­neu­rin ar­voi­nen on ka­me­ra-a­jo, jos­sa liik­ku­vien la­ka­noi­den reu­nus­ta­ma ku­va kul­kee huo­neen perältä koh­den Ka­ti Ou­tis­ta, jo­ka huip­pu­koh­das­sa pu­hal­taa kynt­tilän ja ko­ko pir­tin pi­meäk­si.

It­se sau­naa jäin ih­met­te­lemään. Ra­ken­nus näyttää be­to­ni­bunk­ke­ril­ta. Kun se ku­vas­taa Tar­kovs­kin Stal­ke­rin ja So­la­rik­sen ta­pais­ta mah­dol­li­sen ”a­luet­ta”, tai Kub­ric­kin Ava­ruus­seik­kai­lu 2001:n myyt­tistä mo­no­liit­tia, sau­nan pitäi­si jättää ku­va­na­kin kat­so­ja löy­lyn­lyömäk­si.

Suo­kylän eris­ty­nei­syy­dessä luo­daan M. Night Shya­ma­la­nia muis­tut­ta­va sul­jet­tu ti­la sor­tu­mat­ta Kylän ja The Hap­pe­nin­gin oh­jaa­jan it­se­riit­toi­suu­teen. Kau­hu­ker­to­muk­se­na Sau­nas­ta löy­tyy viit­teitä ja­pa­ni­lai­siin kum­mi­tus­jut­tui­hin – suol­le il­mes­tyvät nai­set – ja su­ku­lai­suut­ta M.R. Ja­me­sin no­vel­lien ou­touk­siin.

Pidän on­nel­li­sis­ta lo­puis­ta, jo­ten Sau­nan päätös oli tur­han pes­si­mis­ti­nen, vaik­ka var­mas­ti la­ji­pe­rin­nettä kun­nioit­ta­va. Sil­ti kau­hun­kier­teen vii­mei­sessä jul­mas­sa nykäi­syssä jäi käyttämättä raik­kaan Poi­ka­tytön (Son­ja Petäjäjär­vi) mah­dol­li­suus ta­ri­nan avaa­mi­seen elämää ja tu­le­vai­suut­ta koh­ti. Oli­si­ko riittä­nyt ran­kais­ta syn­ti­siä eikä viat­to­mia? On­nit­te­lut kui­ten­kin Sal­la Män­ty­maan mas­kee­rauk­sel­le, sillä hir­viö, ”­jo­ta Ju­ma­la­kaan ei kat­soi­si”, on kuin suo­raan Guil­ler­mo del To­ron Pa­nin la­by­rin­tistä. Niin hie­no!

Veik­ko Aal­to­sen Tuh­laa­ja­po­jan, Ja­de­so­tu­rin ja JP Sii­lin Maan mit­ta –­sar­jan kir­joit­ta­ja Kütt­ne­ril­le Sau­na on sul­ka hat­tuun. Alun poh­dis­ke­lus­sa Se­mens­ki mää­rit­te­lee liak­si sen, mitä syn­tyy, kun ih­mi­set tai il­miöt törmäävät. Se tuo mie­leen Phi­lip Rot­hin teks­tin. Ame­ri­kan­juu­ta­lai­nen kir­jai­li­ja tut­kii ro­maa­nis­saan Ih­mi­sen tah­ra hie­man Kütt­ne­rin Sau­nan ta­voin sitä jäl­keä, jo­ka ih­mi­sen elämästä jää. (HB)