10-vuotias Crystal on hautonut itsemurhaa jo alle kouluikäisenä.
10-vuotias Crystal on hautonut itsemurhaa jo alle kouluikäisenä. Kaveripiiriä ei muodostu, ympäristöönsä Crystal on turhan poikkeava. Lapsi on pienestä asti tiennyt syntyneensä tytöksi, vaikka papereissa muuta lukeekin. Äiti suosittelee tyttärelleen roller derby -harrastuksen aloittamista, koska "siellä kuka vaan voi olla mitä tahtoo".
Kiinnostavan, kauniisti kuvatun lähtöasetelman jälkeen Erica Tremblayn dokumentti karkaa toisaalle. Tremblay siirtyy hehkuttamaan roller derby -urheilumuodon hienouksia, sen poikkeuksellista ilmapiiriä ja ylivertaisuutta muihin ryhmäliikuntamuotoihin ja -toimintoihin nähden. Elokuvasta tulee sisäpiirin pyörittelyleikki, muovinen ylistyslaulu. Tarkasti ajateltuna, rullaluistelutyttöjä — ja muita -sukupuolia — haastatellessaan, elokuva on osoittaa oman totaalisen ymmärtämättömyytensä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Tremblay näyttää hyvin yksipuolisen kuvan, unohtaen samalla elokuvansa tärkeimmän tarinan. Tuntuu kuin kansainvälinen roller derby -unioni haluaisi myydä mainosaikaa Crystalin herkullisella tarinalla.
Monilla festivaaleilla palkittua vääristettyä kuvaa ohitusluistelupiirien suuresta ymmärryksestä esittää syksyn 2016 Vinokino-festivaali. (VA)