A­ma­zon-vi­deo­pal­ve­lu päät­ti jat­kaa Jack Rya­nin (mm. Pu­nai­sen lo­ka­kuun metsäs­tys, Nä­kymätön vi­hol­li­nen ja Is­ku Ko­lum­biaan) ta­rua sar­ja­muo­dos­sa. Lä­hi-itään si­joit­tu­va agent­tijännä­ri kuu­los­taa lu­ke­mat­to­mien tu­si­najännä­rei­den jäl­keen ku­lu­neel­ta aja­tuk­sel­ta, mut­ta tässä kei­tos on yllättäen kou­kut­ta­va. Sop­pa myös la­ven­tuu pian pal­kit­se­vas­ti ympä­ri maa­pal­loa, Pa­rii­sis­ta Was­hing­to­niin.

Täy­si­ve­ri­seltä elo­ku­val­ta näyttävä ja lä­peensä har­ki­tul­ta mais­tu­va sar­ja vai­vaa van­hois­ta ai­nek­sis­ta tuo­reen ja ve­toa­van jännä­rin, jo­ka vetää huo­maa­mat­ta puo­leen­sa. Ta­ri­na on tut­tu, mut­ta ker­ron­ta on tai­do­kas­ta ja mo­nin pai­koin so­pi­vas­ti mus­ta­val­koi­suuk­sia välttävää: tässä ter­ro­ris­ti ei ole san­ka­ri ko­to­naan, pom­mi-is­kun uh­rit eivät ole pelkästään vääräus­koi­sia ja jo­pa Al­lah sekä CIA toi­si­naan sa­ma­nar­voi­sia.

Sar­jan suu­rin valt­ti on pääo­san John Kra­sins­ki, jo­ka muis­te­taan ikui­ses­ti Ji­min roo­lis­taan Ame­ri­kan "T­he Of­fi­ce" -sar­jas­ta. Mie­hessä on sa­maa hil­jais­ta ä­lyk­kyyttä ja har­haan­joh­ta­vaa ta­va­no­mai­suut­ta kuin Har­ri­son For­dis­sa, jo­ten tämä ot­taa vai­vat­ta For­din saap­paat omak­seen. Kra­sins­ki sel­viää tässä ve­toa­van us­kot­ta­vas­ti nört­tei­lystä, deit­tai­lus­ta ja myös toi­min­nas­ta, mikä ei ole lain­kaan help­po kom­bi­naa­tio. Kun työpöydän ää­reen ki­ris­tet­ty vie­te­ri va­pau­te­taan tässä maail­mal­le muut­tuu ana­lyt­tik­ko ver­rat­tain us­kot­ta­vas­ti toi­min­nan mie­hek­si, eikä Jack Rya­nin re­per­tuaa­rin kuu­lu tässäkään pa­la­ve­ris­sa hil­jaa ole­mi­nen.

Sar­jaa kat­soes­sa kieltämättä toi­voo, että ai­ka­kau­dek­si oli­si va­lit­tu kylmä­so­ta, mut­ta myös ve­res­li­hal­le as­ti ko­lut­tu ter­ro­ris­tijännä­rei­den gen­re osoit­tau­tuu tässä yhä ke­hi­tys­kel­poi­sek­si. TV-sar­jak­si tämä on to­del­la hyvä suo­ri­tus. Myös sar­jan kak­kos­kau­si lu­paa hyvää.