Pie­nellä bu­dej­til­la teh­ty tu­le­vai­suu­den­ku­vaus ot­taa lähtöa­se­tel­man­sa van­hois­ta sci­fi pulp -leh­tien kan­sis­ta, jois­sa ou­to pla­neet­ta on il­mes­ty­nyt va­lai­se­maan maa­ta kuin kuu ikään.

Nyt tämä pla­neet­ta on maa­pal­lon rin­nak­kais­maail­ma, jos­sa elävät sa­mat ih­mi­set kuin maas­sa­kin.

En­simmäi­seen tut­ki­mus­ryhmään ote­taan maal­lik­ko­ja. Elo­ku­van pää­hen­kilö on ko­ke­nut trau­man kat­sel­tuaan au­ton kat­toik­ku­nas­ta ou­toa pla­neet­taa ja rysäyttämällä sa­mal­la nuo­ren per­heen elämän säpä­leik­si. Toi­nen maail­ma saat­taa an­taa uu­den mah­dol­li­suu­den ja ta­van kor­ja­ta ti­lan­ne.

New age ei näemmä tul­lut ja men­nyt. Täyttä huu­haa­ta tämä on, mut­ta to­teu­tus­ta­van per­soo­nal­li­suus an­taa jon­kin ver­ran an­teek­si. Ku­vaus­tyy­li on to­sin niin her­mos­tu­nut, et­teivät kaik­ki tätä voi to­sin edes fyy­si­sistä syistä kat­soa.