An­toi­ne de Saint-E­xupé­ryn klas­sik­ko­sa­tuun pe­rus­tu­va ani­maa­tioe­lo­ku­va mo­der­ni­soi sinällään ajat­to­man ta­ri­nan­sa ny­kypäivään mauk­kaas­ti. Elo­ku­va juot­taa yh­teen ny­kypäivän ai­kuis­mais­ta suo­ri­tu­sah­dis­tus­ta ja lap­sen­mie­li­sen ra­ja­ton­ta seik­kai­lu­mieltä ta­val­la, jo­ka tun­tuu us­kol­li­sel­ta al­ku­peräis­teok­sen hen­gel­le.

Tässä äi­tinsä ura­tiel­le pa­tis­ta­ma kou­lu­lais­tyttö löytää naa­pu­ris­ta kes­ken­kas­vui­sen pap­pa­rai­sen, jo­ka ker­too hä­nel­le ta­ri­nan koh­taa­mas­taan pik­kup­rins­sistä. Seik­kai­lu­mie­li­nen silmä­kark­ki ja hyvän­tuu­li­nen hat­ta­ra lyövät tässä pal­kit­se­vas­ti kättä.