Hel­pos­ti lä­hes­tyttävä, mut­ta lä­peensä sa­la­myhkäi­nen mies (Den­zel Was­hing­ton) viettää yönsä lä­hiö­kup­pi­las­sa teetä li­pittäen ja klas­sik­ko­kir­jo­ja lues­kel­len. Eräänä yönä kaik­ki muut­tuu kun sa­man di­ne­rin va­kioa­sia­kas, kal­toin koh­del­tu yö­lin­tu, is­tuu sa­maan pöytään ja muu­ta­man sa­nan pitkäai­kai­nen tut­ta­vuus saa taus­ta­ta­ri­nan. Lä­hi­pii­rissään muu­toin­kin sa­ma­ria­lai­sot­teen omak­su­nut mies ko­kee pian tämän jäl­keen tehtäväk­seen ojen­taa pai­kal­lis­ta venäläis­ma­fiaa, mistä käyn­nis­tyy oma vääjäämätön pii­ri­leik­kinsä.

Kieh­to­van vähäe­lei­ses­ti ja ar­voi­tuk­sel­li­ses­ti käyn­nis­tyvä jännä­ri li­peää vauh­tiin pääs­tyään ko­vin ge­nee­ri­sil­le uril­le, mut­ta toi­min­ta­lo­rul­la on hyvä puls­si. Tem­mos­ta lie­nee pitkäl­ti kiittä­mi­nen oh­jaa­jaa, jon­ka vyön al­ta löy­tyy sel­lai­sia ral­le­ja kuin "T­rai­ning Day" ja "S­hoo­ter". Tällä ker­taa ta­ri­na on peräi­sin sa­man­ni­mi­sestä 80-lu­vun tv-sar­jas­ta, ja vaik­ka epi­so­di­mai­suus on ha­vait­ta­vis­sa run­sais­sa si­vuo­sa­ta­ri­nois­sa, toi­mii ko­ko­nai­suus ver­rat­tain ko­he­ren­tis­ti ja na­pa­kas­ti. Ta­ri­na on rön­syi­levä ja epäus­kot­ta­va, ja elo­ku­van ote usein ko­vin te­ko­ko­vis, mut­ta oman­lai­se­naan ar­ki­se­na su­per­san­ka­ri­ta­ri­na­na tämän­kin pa­ris­sa voi viih­tyä. Tässä su­per­san­ka­ril­la ei ole viit­taa tai yli-in­hi­mil­li­siä voi­mia, mut­ta sen si­jaan rau­dan­lu­jat en­nus­ta­ja­na­lah­jat ja pe­rin mie­hekäs es­su päivä­työssään.