Lei­jo­nan voi­mat pe­ri­nyt su­per­san­ka­ri (Aa­ron Tay­lor-John­son) metsästää pa­hik­sia kuin kis­san­ruo­ka­pus­se­ja os­ta­ril­la. Ti­lan­teet vaih­te­le­vat, ve­ri lentää ja soit­to­lis­ta lä­hes­tyy päätöstään sa­mal­la kun taus­tal­la soi yhä ek­sis­ten­tia­lis­ti­sem­pi venäläis­hen­ki­nen hau­ta­jais­mars­si.

Näyttäväs­ti luon­neh­dit­tu ja selväpäi­ses­ti kyhät­ty elo­ku­va ei pää­se ir­ti kli­sei­densä pai­no­las­tis­ta. Koh­taus toi­sen­sa jäl­keen jää me­kaa­ni­sek­si mätök­si, jos­sa tyhjänpäiväi­syys on ver­hot­tu poi­ka­mai­seen fa­ta­lis­miin. Miks­tuu­ra voi­si toi­mia, mut­ta san­ka­rin saa­ma kaik­ki­voi­puu­den viit­ta ja seik­kai­lun kaik­ki­nai­nen kli­sei­syys ve­sittävät ko­ko­nai­suu­den no­peas­ti. Maail­mal­la tämä on saa­nut murs­ka-ar­vioi­ta minkä hy­vin ymmärtää: tämä on pitkän len­non tai hi­taan il­lan taus­ta­viih­dettä, mut­ta ei juu­ri enempää.