Neljäs Ter­mi­na­tor-e­lo­ku­va pa­laut­taa saa­gan asial­li­sen syn­kil­le uril­le vuo­teen 2018, jol­loin John Con­no­ris­ta on tul­lut kaik­kien tun­te­ma vas­ta­rin­ta­tais­te­li­ja, jo­ka omal­la esi­mer­killään ja säännöl­li­sillä ra­dio­pu­heil­laan va­laa ha­ja­nai­siin tais­te­luyk­siköi­hin us­koa ko­nei­den val­lan ku­kis­ta­mi­ses­ta. Elo­ku­vas­sa ko­neet hal­lit­se­vat to­muis­ta maail­maa, mut­ta lo­pul­li­sen voi­ton saa­vut­ta­mi­sek­si Sky­ne­tin on löy­dettävä ja eli­mi­noi­ta­va John Con­nor, Ky­le Ree­se ja 8 muu­ta ih­mis­kun­nan koh­ta­lon rat­kai­se­vaa hen­kilöä. Sa­maan ai­kaan vas­ta­rin­ta val­mis­te­lee vas­tais­kuaan.

Ta­ri­na täy­dentää auk­ko­ja aiem­pien elo­ku­vien muis­te­lui­den vä­leistä näyttäen muun muas­sa Joh­nin ja Ree­sen koh­taa­mi­sen, vas­ta­rin­ta­ko­men­non, tu­hoa­mis­lei­rit, tuo­tan­to­lin­jat ja ko­ko jou­kon uu­sia ja van­ho­ja ter­mi­naat­to­rei­ta. Sa­mal­la elo­ku­va tois­taa yllättävän pal­jon koh­tauk­sia aiem­mis­ta elo­ku­vis­ta – eri­tyi­sen sil­miin­pistä­viä ovat T2:­sen rek­ka­koh­tauk­sen va­rion­ti ja pai­koin ku­va­kul­man­tark­ka lop­puyh­tee­no­ton imi­toin­ti. Ku­vas­to tun­tuu ot­ta­neen vai­kut­tei­ta myös gen­ren muis­ta merk­kie­lo­ku­vis­ta Maail­mo­jen so­ta, Mat­ri­xit, Trans­for­mer­sit ja Alien­sit mu­kaan lu­kien. Kloo­ni tämä ei kui­ten­kaan ole, vaan pi­kem­min­kin erään­lai­nen in­ter­teks­tuaa­li­nen tu­le­vai­suu­den­vi­sio.

E­lo­ku­va tar­joaa lo­pul­ta ta­ri­nal­li­ses­ti vain vähän uut­ta, ja lisä­ni­mi pe­las­tus tun­tuu se­kin viit­taa­van enemmän Sa­rah Con­no­rin lop­pu­pu­hee­seen T2:s­sa ko­nei­den ka­pa­si­tee­tis­ta in­hi­mil­li­syy­teen kuin suo­ra­nai­ses­ti ih­mis­kun­nan lo­pul­li­seen voit­toon. Sa­moin ai­van kaik­kia kaa­no­nin avain­ta­pah­tu­mia ei eh­ditä käydä lä­pi, jo­ten tais­te­lun on välttämättä jat­kut­ta­va. Sen si­jaan tar­jol­la on alus­ta lop­puun hel­littämättöntä ry­mis­te­lyä ja tyy­likkääs­ti, jos­kin hi­ve­nen tur­han puh­toi­ses­ti luo­tu­ja tu­le­vai­suu­den­ku­via tuo­miopäivän jäl­kei­sestä maail­mas­ta. Sa­not­ta­va myös on, että Ch­ris­tian Ba­le sel­viää roo­lis­taan ro­soi­sen ka­ris­maat­ti­ses­ti, vaik­ka eni­ten ulot­tu­vuut­ta tässä löy­tyy­kin elo­ku­van yr­mystä ää­ni­rai­das­ta.

Le­vyltä löy­tyy sekä al­ku­peräi­nen teat­te­ri­ver­sio, että pa­ri mi­nuut­tia pi­dem­pi uu­si oh­jaa­jan ver­sio. Uu­si ver­sio lisää oi­keas­taan vain yh­den ly­hyen na­kui­lu­jak­son, eikä het­kau­ta lop­pu­tu­los­ta suun­taan jos toi­seen­kaan.