Eteläespanjalaisessa tuppukylässä kuhistaan.
Eteläespanjalaisessa tuppukylässä kuhistaan. Kaksi vilkasmielistä teinikaunotarta on kadonnut kyläjuhlien melskeessä. Epämiellyttävä tapahtuma on saatava nopeasti pois päiväjärjestyksestä ja median syynin alta, sillä riisisesonki painaa päälle. Poliisi- ja kunnanjohto tilaa kansalliskaartin avuksi kaksi rikostutkijaa isolta kirkolta. Rikosvyyhdin ulottuvuus paljastuu pala palalta kantaen oletettua laajempiin piireihin, kauemmas lähihistoriaan, pelkkiä murhia syvemmälle.
Hätiin hälytetyn tutkijaparin toimintamallit edustavat toistensa vastakohtia, poikkeavia ajanjaksoja Espanjan poliittisessa historiassa. Vanhan liiton etsivä Juan (Javier Gutierrez) hallitsee Francon diktatuurin aikaiset kuulustelutaktiikat siinä missä kokeneen kehäketun iltariennot, kokematon Pedro (Raul Arevalo) etenee modernin poliisiopiston oppien mukaisesti. Mitä nyt vähän tavat lennossa tarttuvat.
Suosurmat näyttää kerroksiin soluttautuneen korruption rankoin esimerkein. Demokratiaan vetoaminen toimii verukkeena kaikkeen, vaikka valta edelleen vanhalla kaartilla pysyykin. Loppu jää kellumaan herkullisesti katsojaa kutkutellen, päänsisäisen jatko-osan mahdollistaen. Mykistävät, arkkitehtoniset ilma- ja maisemakuvat rauhoittavat muuten hektisesti etenevää rikostutkintaa. Mystinen pohjavire etäännyttää perinteisen rikoselokuvan kaanonista. Hikisen, syntisen, likaisen ja verisen maailman täydentävät painavat tulkinnat. Javier Gutierrez, Raul Arevalo, Nerea Barros sekä Antonio de la Torre loistavat kilpaa – kiimaisten, kasvottomiksi jäävien teinityttöjen vastapainona.
Espanjan elokuva-alan gaalassa Alberto Rodriguezin hektinen elokuva nappasi kymmenen Goya-pystiä. Eikä ihme, palaset ovat kohdallaan. Omassa, haastavassa lajityypissään Suosurmat on täysosuma. (VA)
Keskitason kuva ja ääniraita tavoittelevat periodiuskottavuutta ja tavoittavat sen mainiosti. Ei ekstroja. (PS)