Viidellä Oscarilla palkittu tutkielma odotusten tukahduttavasta voimasta ja niiden ikeen alta vapautumisesta on yksi omituisimmista mainstream-elokuvista ikinä.
Viidellä Oscarilla palkittu tutkielma odotusten tukahduttavasta voimasta ja niiden ikeen alta vapautumisesta on yksi omituisimmista mainstream-elokuvista ikinä. Ohjaaja Sam Mendes tekee näennäisesti modernia versiota Lolitasta, mutta Kevin Spaceyn ja Mena Suvarin välisestä kipinöinnistä alkavassa ketjureaktiossa on kyse paljon enemmästä kuin vain viktoriaanisen aikakauden ihmissuhdeperversiosta. Tabun rikkomista käytetään elokuvassa kuin moukarina arjen ahdituksen murtamisessa, keinona pakottaa railoja kaikkien hahmojen fasaadeihin.
Omaperäinen, omintakeisen ja uskottavalla tavalla hauska draama tasapainoilee hienosti ilon ja surun välillä, vaikka ensimmäinen tuntuukin lähes aina olevan vaneerin ohutta. Lopulta pihalla tuntuvat olevan kaikki paitsi nuoripari — ja ehkä perheen isä, joka yrittää murtautua älyttömyyden kuoresta läpi. Mendesin myöhempään osin samaa aihepiiriä käsittelevään "Revolutionary Road":iin nähden meno on tässä vielä pidättäytyväistä — tässä taipumus on nähdä asian mielettömyys vielä ennemmin humoristisena kuin musertavana.
Virheettömästi kudottu elokuva ei rakennu vain yhden tai kahden näyttelijän varaan, mutta silti Kevin Spaceyn ja Annette Benningin kylmäkiskoisessa aviokärhämöinnissä on jotakin koko elokuvaa kannattelevaa taikaa.
Kuva näyttää oikein hyvältä, varsinkin jos on valmis hyväksymään, että pieni rakeisuus taitaa kuuluua elokuvan ilmeeseen. Hallittu kuva pitää pyjaman ruudut aisoissa ja unijaksot eteerisinä, mihin ilmeisesti kuuluu näissä kohtauksissa myös aavistuksen harmaan suuntaan taipuva mustan taso. Paikoin kuvan hahmojen ympärillä on myös havaittavissa lievää reunaterävöityksestä johtuvaa haloaa, ainakin suurella kankaalla katseltuna. Anti on selkeästi parempaa kuin vanhalla DVD:llä, monin paikoin näyttävän suurella marginaalilla, mutta kokonaisuutena jälki ei kuitenkaan oikeuta teräväpiirron kuninkuusluokkaan. Äänipuolella häviötön DTS-HD Master Audio toistaa taianomaisen musiikkiradan soljuvasti ja dialogin vakaasti ja puhtaasti. Yllättäen levy on ekstraton, vaikka DVD:llä saatiin aikoinaan nauttia varsin kattavasta kattauksesta. (IJ)