Tivolimusiikki soimaan, ja 28 minuutin alkutekstit pyörimään.
Tivolimusiikki soimaan, ja 28 minuutin alkutekstit pyörimään. Vain Pepita-norsu puuttuu.
Leonen spagetti-trilogian pääteos saa kaipaamaan Kino Aulaa, jossa isot pojat pääsivät tunnelmaan. Nuoremmat älkööt edes kommentoiko. Tuntuvat tosin tuppaamaan pankolle katsomaan.
Ikävä kyllä suomalaiset 1960-luvun katsojat eivät kuulleet yhtä poistetuista kohtauksista: "Perunoita… täytyy olla köyhä, jos joutuu syömään perunoita." Uusia, lisättyjä kohtauksia on paljon, mutta ne ovat sen verran triviaaleja — tosin mielenkiintoisia kaikki tyynni, että vanha R1-boksi kannattaa säilyttää.
Kuva näyttää niin hyvältä kuin mahdollista, eli hieman rakeiselta, mutta on tarkka verrattuna monen vuoden takaiseen R1-triplaan. Ääniraitakin kuulostaa hienolta, mutta sivukanavia käytetään turhan herkästi jo Tucon ja Blondien lähikeskustelussa. Joissakin lisätyissä kohtauksissa tulee tunne, ettei Eastwood tehnyt kaikkia dubbauksia. Muutenkin: alkuperäinen monoraita olisi ollut hyvä lisä. Kahdella levyllä: ekstroihin on tallennettu kommenttiraita, kolme dokumenttia (20+24+14 min.), kaksi ohjelmaa (11+3 min.) rekonstruoinnista, pidennetty Tucon kidutuskohtaus (peräti 7 min.), kaksi dokumenttia Ennio Morriconesta (8+12 min.), traileri ja julistegalleria. (PS)