B­ron­son Clu­bia ei voi moit­tia yri­tyk­sen puut­tees­ta. Vii­me vuo­si­na tuo­tan­toyh­tiöltä on näh­ty Sau­na, Rein­deers­pot­ting, Vei­ja­rit, Elo­kuu, El­la & Alek­si sekä mui­ta pie­nen bud­je­tin fik­tioi­ta. Tu­lok­set ovat vaih­del­leet, mut­ta nyt näyttää pa­rem­mal­ta. Sekä äs­kettäin en­si-il­las­sa ol­lut Sa­mu­li Val­ka­man hil­li­tyn ke­peä Hul­lu­na Sa­raan että Tep­po Ai­rak­si­sen räväkkä Kul­man po­jat lu­pai­le­vat omal­ta osal­taan, että Suo­mes­sa­kin on löy­tymässä osaa­mis­ta ro­mant­ti­sen ko­me­dian sa­ral­ta.

Kul­man po­jat on is­keväs­ti kä­si­kir­joi­tet­tu, jous­ta­vas­ti ku­vat­tu ja eri­no­mai­ses­ti näy­tel­ty ka­ve­ri­ko­me­dia iki­nuo­ris­ta fu­tis­fa­neis­ta. Pe­livä­li­ne ja vi­her­kenttä vetävät pal­lo­poi­kia puo­leen­sa – ai­na­kin kat­so­ji­na ja kan­nat­ta­ji­na. Pol­vi­hou­sui­set penk­kiur­hei­li­jat ovat hen­keen ja ve­reen pik­ku­pai­kan oman jouk­kueen, Kul­man pal­lon, mie­hiä.

Ve­ri­vi­hol­li­se­na Kul­man pal­lol­la on kil­pai­le­va seu­ra AC Uni­ted, eten­kin sen saa­des­sa vah­vis­tuk­sen maa­jouk­kue­ta­son pa­luu­muut­ta­jas­ta, Tuuk­ka Tien­suus­ta. Tuu­kan roo­lis­sa Jus­si Va­ta­nen ka­ris­taa tyy­likkääs­ti har­teil­taan Pu­touk­sen sket­si­hah­mo­jen, Mr. Mal­lor­can ja Va­ra­mie­hen, hal­vat ma­nee­rit ja osoit­tau­tuu kel­po näyt­te­lijäk­si, jol­la on tu­le­vai­suu­des­sa hyvä sau­ma jo­pa ko­ko­nais­ta elo­ku­vaa kan­ta­viin pää­roo­lei­hin.

Kul­man poi­kien dy­na­mo on pie­nen po­jan yk­sin­huol­ta­ja Ko­men­ta­ja (e­ner­gia­pom­mi Joo­nas Saar­ta­mo), jo­ka ei kaih­da kei­no­ja vas­tus­ta­jan hen­ki­sessä ja tar­vit­taes­sa fyy­si­sessä­kin nu­jer­ta­mi­ses­sa. Ty­pe­rim­missä­kin tem­pauk­sis­sa Ko­men­ta­jaa pee­saa Sart­ti­la (tuo­re ja iloi­nen yllä­tys Jan­ne Ra­vi), lap­se­no­mai­nen iso mies, jon­ka bra­vuu­ri on jär­jes­tys­mies­ten lä­pi­pu­jot­te­lu na­ku­juok­su­na kentän hal­ki. Täy­den­nys­mie­henä huu­to­sa­kis­sa toi­mii Ter­ho (si­ni­silmäi­sen sym­paat­ti­sen, mut­ta vik­kelä­liik­kei­sen nuo­ru­kai­sen roo­lis­sa Ant­ti Vä­re). Ter­ho työs­ken­te­lee pik­ku­kau­pun­gin ai­noas­sa ur­hei­lu­kau­pas­sa ja elät­te­lee vielä täh­tiur­hei­li­jan haa­vei­ta, jot­ka van­hem­mil­ta ka­ve­reil­taan ovat jo haih­tu­mas­sa.

Ur­hei­luvä­li­ne­liik­keessä on suo­ja­työ­paik­ka myös mai­nion Ee­ro Ri­ta­lan esittämällä kes­kus­hen­kilö Pet­rillä. Pet­ristä tu­lee hie­man yllättäen­kin, kä­si­kir­joi­tuk­sen luon­te­vas­sa juok­su­tuk­ses­sa, elo­ku­van en­si­ra­kas­ta­ja hä­nen ihas­tues­saan pal­lo­kentän lai­dal­la pik­ku­jun­nu­ja val­men­ta­vaan Em­miin (roo­lis­sa jä­ri­syttävän hyvä Lot­ta Kai­hua). Kul­man pal­lon fu­tis­fa­nien jou­kos­sa epäi­lyk­sen ja jos­kus jär­jen­kin ääntä edus­taa ur­hei­lu­kau­pan esi­mies Ve­san­der (tul­kit­si­ja­na per­soo­nal­lis­ta kult­ti­hah­moa va­kuut­ta­vas­ti ko­koon työstävä Vil­le Tii­ho­nen). Ve­san­de­ril­ta ir­toaa Kul­man pal­lo­po­jil­le niin hy­viä kuin huo­no­ja­kin neu­vo­ja jo­ka tar­pee­seen ja usein il­man­kin. Mai­nio tyyp­pi, jon­ka ympä­ril­le voi­si ra­ken­taa toi­sen­kin ta­ri­nan.

Tep­po Hög­ma­nin ka­ruis­sa vi­deosä­vyissä mut­ta kui­ten­kin il­meikkään toi­mi­vas­ti ku­vaa­ma Kul­man po­jat ihas­tut­taa var­mas­ti mui­ta­kin kuin ur­hei­lu­hul­lu­ja. Nuor­ten ai­kuis­ten ja kes­ki-ikäis­ty­vien pe­li­poi­kien toi­lai­lut ovat ehkä junt­ti­mai­sia ja to­ki ne herättävät myötähä­peää. Mut­ta esittäjä­po­ru­kan kes­kinäi­nen ke­mia ja haus­kan­pi­to tart­tu­vat vä­ki­sin­kin jal­ka­pal­lo­kat­so­mos­ta myös elo­ku­va­teat­te­rin kat­so­moon.

En­si­ker­ta­lai­se­na oh­jaa­va Tep­po Ai­rak­si­nen on haa­li­nut ko­koon sport­ti­sen kentäl­li­sen näyt­te­lijöitä. Mui­den jat­kok­si lah­ja­kas Sa­mu­li Niit­tymä­ki te­kee il­meikkäin ve­doin vie­ras­jouk­kueen kan­nat­ta­jas­ta luon­teik­kaan ja muis­tet­ta­van si­vu­hen­kilön. Lämpöä ko­ti­jouk­kueen koh­tauk­siin tuo myös Ei­ja Ah­vo – eihän Joo­nas Saar­ta­mo näyt­te­li­si il­man äi­tiään.

Kä­si­kir­joit­ta­jia Jaak­ko Kajá­nia ja Ai­rak­sis­ta voi kiittää siitä, että ker­to­mus kas­vaa vaa­ti­mat­to­mis­ta lähtö­koh­dis­taan eri osa­siaan suu­rem­mak­si. Juo­nenkään­teet ovat ar­ki­sen leik­ki­siä, mut­ta yk­si­tyis­koh­dis­saan­kin täy­teläi­siä. Jo­kai­sel­la jak­sol­la ja vä­li­ku­val­la­kin on mer­ki­tys ja suh­de ta­ri­nan ko­ko­nai­suu­teen. Jou­ti­lai­ta ja jou­ta­via­kin hah­mo­ja lii­ku­tel­laan kieh­to­vas­ti. Vuo­ro­pu­he­lu on rons­kia, ri­kas­ta ja tauo­ton­ta. Mikä pa­ras­ta, ko­ko esittäjä­kaar­ti us­koo pähkäpäi­sim­piin­kin rep­liik­kei­hin kuin Sha­kes­pea­ren si­losä­kei­siin.

Poi­ka­mai­set kot­ko­tuk­set ovat Kul­man po­jis­sa tot­ta kai etu­si­jal­la, mut­ta Lot­ta Kai­huan Em­mi osoit­tau­tuu pait­si hyväk­si jätkäk­si, myös mie­sy­li­voi­maa vas­taan puo­len­sa pitäväk­si, it­sel­li­sek­si nais­hah­mok­si. Kai­huan ja Ee­ro Ri­ta­lan rai­kas­ta ra­kas­ta­vais­ten yh­teis­pe­liä on nau­tin­to seu­ra­ta. Kul­man po­jil­le jal­ka­pal­lo on herkkä kon­tak­ti­la­ji – ku­ten näyt­te­le­mi­nen­kin.

Kun ko­me­dial­la on vielä sydän pai­kal­laan ja elas­ti­nen kä­si­tys rak­kau­des­ta, on­nis­tuu Kul­man po­jat tuo­maan kesän ja nur­men tuok­sun tal­ven­kin kes­kel­le. Tom­mi Län­ti­sen tart­tu­va tee­ma­lau­lu Minä ja Ja­ri toi­mii täy­sillä juu­ri hel­lyttävässä hölmöy­dessään. (HB)