Jo­kai­sen kes­ki-ikäi­sen suo­ma­lai­sen kans­sa voi aloit­taa kes­kus­te­lun Spe­destä. Ita­lias­sa sa­ma on­nis­tuu Da­rio Ar­gen­tos­ta. Huu­mo­ria Suo­mes­sa ja kau­hua Itaias­sa. Mo­lem­pien elo­ku­vat oli­vat hur­jia me­nes­tyk­siä 1970-lu­vul­la pi­ti niistä tai sit­ten ei.

Ar­gen­to jat­koi Ma­rio Ba­van aloit­ta­maa gial­lo-gen­reä mes­ta­rin el­kein. Ko­ko 1970-lu­ku ja hyvän mat­kaa seu­raa­vaa su­jui mal­lik­kaas­ti.

Y­leensä oh­jaa­jan kaa­no­nis­ta puut­tuu har­ras­ta­jan hyl­lystä juu­ri tämä elo­ku­va. Aiem­min se oli jo mah­dol­lis­ta nähdä leik­kaa­mat­to­ma­na ja res­tau­roi­tu­na DVD-ver­sio­na, taan­noin jo BD:nä­kin ku­ten tämä Sha­me­lessn koo­di­va­paa le­vy osoit­taa. Tätä kan­nat­taa tie­dus­tel­la eri­kois­liik­keistä tai ha­kea ne­tistä.

Rok­ki­rum­pa­li (Mic­hael Bran­don) läh­tee seu­raa­maan gial­lon ark­ki­tyyp­piä, tum­maan pu­kuun ja tum­miin la­sei­hin son­nus­tau­tu­nut­ta vaa­ni­jaa ja pää­tyy tap­pa­maan tämän teat­te­ris­sa sa­maan ai­kaan, kun naa­mioi­tu hah­mo to­dis­taa ta­pah­tu­man sa­la­ma­va­lon ja pitkän ob­jek­tii­vin avul­la. Vai­no­har­hai­nen ku­del­ma sisältää oh­jaa­jal­le tyy­pil­li­siä hur­jia ku­va­kul­mia ja ka­me­ra-a­jo­ja. Hy­vin toi­mii edel­leen.