Siinä missä tri­lo­gian en­simmäi­nen osa va­rioi tee­maa ”a­gent­ti yrittää sel­vitä muis­tin­me­ne­tyk­sestä” on tässä toi­ses­sa osas­sa edet­ty li­neaa­ri­ses­ti tut­kai­le­maan kuin­ka (var­hais)eläköi­ty­nyt agent­ti vielä aje­taan ko­los­taan kos­ton­ral­liin. Kum­pi sit­ten lie­neekään his­to­rial­li­ses­ti elo­ku­van­te­kijöi­den kes­kuu­des­sa suo­si­tum­pi ai­he, tun­tuu tämä en­simmäi­nen jat­ko-o­sa sil­ti ole­van ot­teel­taan hie­man tuo­reem­pi ja jo­pa oma­peräi­sem­pi kuin edeltäjänsä.

Ja­son Bour­ne -e­lo­ku­vil­la ja Ca­si­no Roya­len pi­lo­toi­mil­la uu­sil­la Bond-e­lo­ku­vil­la on pal­jon yh­teistä – san­ka­rin ni­mi­kir­jai­mien, traa­gi­sen rak­kaus­ta­ri­nan ja vii­leän neu­vok­kuu­den ohel­la myös ko­ko elo­ku­via mää­rit­te­levässä pyr­ki­myk­sessä is­kevän rea­lis­ti­seen ot­tee­seen. Niinpä ma­sen­ta­van aja­tuk­set­to­man Quan­tum of So­la­ce -bon­din jäl­keen osaa nyt ar­vos­taa, että Bour­ne-e­lo­ku­vis­sa ei an­tau­du­ta yk­si­no­maan ad­re­na­lii­nin vietäväk­si, vaan vä­ki­val­ta pi­detään jär­jen ra­jois­sa ja ta­ri­nan käs­kyläi­senä.