Juh­li­mi­ses­ta tu­lee kra­pu­la. Fyy­si­sestä kank­ku­ses­ta sel­viää kyllä, se tie­detään. Vai­keam­pi mä­ki ki­vut­ta­vak­si on hen­ki­sellä puo­lel­la.

Pal­kit­tu­jen teos­ten jäl­kei­siin pro­jek­tei­hin tart­tu­mi­nen on to­dis­te­tus­ti osoit­tau­tu­nut tai­tei­li­joil­le haas­teek­si. Vas­taa­vaa on kuul­tu myös ur­hei­lu­maail­man puo­lel­la. Me­nes­tysk­ra­pu­la tun­nis­te­taan mo­nis­sa yh­teyk­sissä.

Pao­lo Sor­ren­ti­non ni­mi nou­si esiin vii­meistään Suu­ri kau­neus -e­lo­ku­van (2013) myötä. Sa­te­li pys­tiä jos jon­kin­lais­ta. Vaik­ka elo­ku­vas­sa oli­kin on­nis­tu­nei­ta pa­la­sia, kra­pu­lan vas­ten­mie­li­sen tuok­sah­duk­sen saat­toi jo hais­taa sa­vun vas­ta ol­les­sa nou­se­mas­sa. Ympä­rillä ha­vait­si oras­ta­van kup­lan, mai­nees­sa il­maa. Las­ku­hu­ma­las­sa syn­ty­nyt re­pa­lei­nen Youth (2015) näyt­ti vii­meistään tu­le­van suun­nan. Ylis­te­tyn ita­lia­lai­sen cur­ri­cu­lum vi­tae ei kestäi­si kriit­tistä ver­tai­lua eu­roop­pa­lais­ten suu­roh­jaa­jien rin­nal­la, ei edes omas­sa ikä­pol­ves­saan.

Sor­ren­ti­no on tyh­jien juo­nien var­jois­sa snob­bai­li­ja. Elo­ku­van­te­kijä, jon­ka ker­ron­nas­ta puut­tu­vat suu­ret tun­teet, elo­ku­van yti­mestä syk­kivä sydän.

Y­leisön kiin­nos­tus on kui­ten­kin syn­ny­tet­ty. Se ei krii­ti­kon si­val­luk­sis­ta sor­ru.

Hu­hut al­koi­vat myllätä. Elo­ku­vaen­tu­sias­ti­pii­reissä kuis­kail­tiin Sor­ren­ti­non tart­tu­van Sil­vio Ber­lus­co­nin per­soo­naan fik­tion kei­noin. Miltä kan­til­ta oma­peräi­nen oh­jaa­ja koh­det­taan ku­vai­si­kaan? Mie­len­kiin­to herä­si ai­hees­ta.

Ko­hu­tus­sa uu­tu­kai­ses­saan Sor­ren­ti­no la­ven­taa edel­li­sissä elo­ku­vis­sa esit­te­lemäänsä mies­ku­vaa van­he­ne­van län­si­mai­sen elii­tin mie­len­ti­las­ta. So­vi­nis­miin kal­lis­tu­van ita­lia­lai­sen pro­to­tyy­pin vas­ta­pai­nok­si Lo­ro tu­tus­tut­taa yleisönsä myös ita­lia­lai­seen nai­seen. Ja se vas­ta su­rul­li­nen ta­paus on­kin. Sor­ren­ti­non Ita­lias­sa jo­ka iki­nen nai­nen on val­mis pol­vis­tu­maan val­lan ja ra­han edessä. So­siaa­li­seen luok­kaan kat­so­mat­ta, kaik­ki ovat os­tet­ta­vis­sa. Jo­kai­nen nai­nen on huo­ra.

Sil­vio Ber­lus­co­nin ka­raktää­rin tul­kin­ta häm­mentää ympä­ril­le kas­va­nut­ta hen­kilö­myyt­tiä. Avoin­ta pal­von­taa ei kri­ti­soi­da. Päin­vas­toin, Sor­ren­ti­no hu­ma­ni­soi ja puo­lus­te­lee van­han elos­te­li­jan toi­mia. Vaik­ka ky­seessä oli­si­kin iro­ni­nen — jo­pa sa­tii­ri­nen — tul­kin­ta, sii­hen ei pitäi­si ol­la ai­het­ta. Saa­pas­maan kan­sa on oman ää­nensä an­ta­nut. Vieläpä tois­tu­vas­ti. Se on to­dis­ta­nut kri­tii­kittö­millä toi­mil­laan ole­van­sa ke­hit­tymätöntä te­kemään ra­tio­naa­li­sia päätök­siä ta­hi va­pai­ta tul­kin­to­ja. Osoit­ta­nut oman iro­nian­ta­son­sa riittämättö­myy­den.

Lo­ro on mah­do­ton ta­paus. Se on kuin koh­teen­sa, liu­kas ja nil­ja­kas. Lo­ros­ta yrittää na­pa­ta kiin­ni mut­ta miltään kan­til­ta kat­sel­tu­na se ei tun­nu tar­joa­van riittävän kiin­nos­ta­vaa tul­kin­ta­kul­maa. Jol­lain kum­mal­li­sel­la ta­val­la tun­tuu kuin Sor­ren­ti­no var­mis­te­li­si ase­maan­sa mo­der­nin elo­ku­van Ber­lus­co­ni­na. Me too -kam­pan­jan sekä ta­sa-ar­vois­tu­mi­sen ai­ka­kau­del­la elo­ku­van esittämä maail­man­ku­va ja tar­kas­te­lu­kul­ma on so­pi­mat­to­mal­la ta­val­la sek­sis­ti­nen — ja ta­vat­to­man an­kea.

To­ni Ser­vil­lo suo­rit­taa soo­lon mo­ni­vi­vah­tei­ses­ti ikään­tyvänä dik­taat­to­ri­na. Sek­sin- ja val­lannälkäi­nen ylipääl­likkö esiin­tyy odo­te­tun ka­ris­maat­ti­se­na — ka­ris­man pe­rus­tues­sa pel­koon. Ser­vil­lo osoit­taa tai­taen Ber­lus­co­nin ase­man ympä­ril­le ra­ken­tu­van hän­nys­te­lijä­ver­kos­ton vä­li­sessä dia­lo­gis­sa. Naa­manvään­te­ly me­nee ajoit­tain pa­ro­dian puo­lel­le. Oi­kean Sil­vion naa­ma ei tois­tu­vien ki­rur­gi­vie­rai­lui­den jäl­keen näin mo­nel­le poi­mul­le vään­tyi­si.

Can­ne­sin fil­mi­juh­lien esi­tyk­sen yh­tey­dessä 204-mi­nuut­ti­nen elo­ku­va rat­kot­tiin puo­lik­si. Kah­teen pitkään epi­so­diin jaet­tu Lo­ro saat­tai­si­kin toi­mia pa­rem­min kär­si­myk­sen ja­kau­tues­sa ir­ral­li­siin kat­san­toi­hin. Kan­sainvä­li­sil­le kan­kail­le, ole­tet­ta­vas­ti Yh­dys­val­tain pai­neen al­la, on re­tu­soi­tu 150-mi­nuut­ti­nen ly­hen­nelmä. Siinä­kin mi­tas­sa Lo­ro osoit­tau­tuu ta­vat­to­man pitkä­ve­tei­sek­si ja re­pa­lei­sek­si — kom­pas­tuen pe­ri-sor­ren­ti­no­lai­sen ker­ron­nan hel­ma­syn­tiin.

Es­poo Ci­ne 2019 -fes­ti­vaa­lin ava­jai­se­lo­ku­va. (VA)