Vaik­ka sak­sa­lai­soh­jaa­ja Pe­ter­sen oli­kin enemmän ko­to­naan toi­sen maail­man­so­dan su­kel­lus­ve­ned­raa­mas­sa Das Boot, ei Hol­lywoo­din ver­sio Troi­jan so­das­ta sor­ru pui­se­vak­si he­vos­te­luk­si. Pe­rin­tei­sen miek­ka ja säntäi­ly –­la­ji­tyy­pin ai­he­va­ras­to­na an­tii­kin my­to­lo­gia on lo­pu­ton aar­re­kam­mio.

E­lo­ku­vakä­si­kir­joit­ta­jat eivät hul­luim­mil­laan­kaan ylitä vuo­si­tu­han­sia van­ho­jen le­gen­do­jen päättömän kou­ke­roi­sia ja ris­ti­rii­tai­sia juo­nen­ku­jei­ta. Vaik­kei Pe­ter­se­nin fil­mi ta­voi­ta Gla­diaat­to­rin ylevää epiik­kaa eikä Sor­mus­ten her­ran fan­ta­sian lois­toa, kii­tetään kui­ten­kin kä­si­kir­joit­ta­ja Be­niof­fia siitä, että fil­missä ju­ma­lat jä­tetään ih­mis­ten var­joon. Muu­ten sai­sim­me seu­ra­ta Troi­jan so­dan kym­men­vuo­ti­sia kään­teitä elo­ku­va­sar­ja­na yhtä mon­ta vuot­ta.

Kun al­ku­teks­teissä mai­ni­taan ”ins­pi­red by Ho­mer’s Iliad”, se on tot­ta – eikä Ho­mer­kaan tar­koi­ta siinä Simp­so­nia. Ho­me­rok­sen lisäk­si elo­ku­va hyö­dyntää lu­kui­sia läh­teitä, mm. Ro­bert Gra­ve­sin pe­rus­teos­ta Krei­kan myy­teistä. Gra­ve­sin läh­dek­riit­ti­sessä kir­jas­sa vuo­rot­te­le­vat lu­kui­sat eri ver­siot, jo­ten Troi­ja-e­lo­ku­van ot­ta­mat va­pau­det ovat vain jat­ko iki­van­hal­le ker­ron­ta­pe­rin­teel­le.

Puu­he­vo­nen ja kau­nis He­le­na

Le­gen­dois­sa Troi­jan tu­ho oli seu­raus ju­ma­lal­li­ses­ta mis­si­kil­vas­ta, jo­hon Pa­ris jou­tui tuo­ma­rik­si. His­to­rial­li­nen Troi­jan so­ta käy­tiin kui­ten­kin sa­mas­ta syystä kuin Kri­min so­ta tai Hal­ko­ka­rin ka­hak­ka. Ha­lut­tiin val­taa ja tur­va­ta tär­keä me­rel­li­nen kaup­pa- ja kul­ku­reit­ti.

T­roi­jan ku­nin­kaan nuo­rem­pi poi­ka Pa­ris ra­kas­tuu He­le­naan ja ryöstää hä­net Spar­tan Me­ne­laok­sel­ta. Val­la­nah­ne Aga­mem­non, Me­ne­laok­sen ve­li, saa te­ko­syyn yh­distää Krei­kan ku­nin­kaat Troi­jaa vas­taan. Pa­rik­sen ot­ta­ma ris­ki voi tu­ho­ta ko­ko val­tion, mut­ta prins­si Hek­tor aset­tuu vel­jensä tuek­si ja van­ha hal­lit­si­ja Pria­mos­kin ot­taa He­le­nan avo­sy­lin vas­taan.

Vaik­ka Troi­ja fil­minä ko­hoaa vas­ta puu­he­vos­ta rah­da­tes­sa het­kel­li­ses­ti Rid­ley Scot­tin tai Pe­ter Jack­so­nin mit­toi­hin, ta­ri­nan ase­tel­ma on kat­so­jal­le jo­pa kos­ket­ta­vam­pi. Troi­jas­sa ei ole yhtä hyvää, pi­ki­mus­taa vi­hol­lis­ta, jo­ta kat­so­ja voi­si in­ho­ta hur­ra­tes­saan puh­das­sydä­mi­sil­le san­ka­reil­le. Sekä kreik­ka­lais­ten että Troi­jan puo­lus­ta­jien jou­kos­ta löy­tyy ja­lout­ta, hie­no­ja luon­tei­ta, joil­la kai­kil­la tun­tuu ole­van syynsä yh­tei­seen koi­tok­seen. Ja tu­los on sa­ma kuin kai­kis­sa so­dis­sa ai­na. – Van­hat mie­het pu­hu­vat ja nuo­ret kuo­le­vat, tietää Akil­les.

K­reik­ka­lais­ten valt­ti on yh­den mie­hen so­ta­ko­ne, it­se­tu­hoi­nen Akil­les. Voi­man­sa hän on kerän­nyt saa­lis­ta­mal­la kuu­si­vuo­tiaas­ta kar­hu­ja ja lei­jo­nia. Kuu­si­peu­ran ydin­me­hu­ja imet­tyään Akil­lees­ta on tul­lut myös nop­sa ja tais­tos­sa ke­peä.

Ka­pi­nal­li­nen Akil­les

B­rad Pitt näyt­te­lee Akil­les­ta myyt­ti­senä mur­ro­sikäi­sen ark­ki­tyyp­pinä. Akil­les on Krei­kan nuo­ri ka­pi­nal­li­nen, jon­ka mur­heis­ta ot­saa jää­kaap­pi­kylmä mai­to­pul­lo voi­si vii­lentää. Pitt loih­tii my­to­lo­gi­sen näyt­te­lijä­hir­viön, jos­sa on puo­let nuor­ta int­ro­vert­tia Dea­nia ja toi­nen puo­li nar­sis­tis­ta Bran­doa. Pa­rem­min kuin Akil­leen si­sintä, Pitt on­nis­tuu fy­sii­kal­laan il­mentämään so­taur­hon veis­tok­sel­li­suut­ta. Näin san­ka­rin kaa­tu­mi­nen ei ole vä­hemmän traa­gis­ta kuin ko­ko Troi­jan sor­tu­mi­nen.

T­roi­ja on sil­ti vah­vas­ti sä­tei­levän Eric Ba­nan elo­ku­va. Ä­lyllä näy­tel­ty Hek­tor on fil­min jär­ke­vin hah­mo ja ta­ri­nan selkä­ran­ka. Puun ja kuo­ren vä­liin jou­tu­nut Hek­tor var­je­lee oman per­heensä lisäk­si lem­men huu­maan lan­gen­nut­ta pik­ku­vel­jeä ja van­huu­den­heik­koa isä­ku­nin­gas­ta.

E­lo­ku­va ei ko­ros­ta He­le­nan lu­moa, oli­han Pa­rik­sen in­to­hi­mo myy­teissä osin lem­men­juo­man an­sio­ta. Viehättävä Dia­ne Kru­ger on sa­mal­la ta­val­la kau­nis kuin jo­kai­nen mor­sian. Roo­liin on vii­saas­ti va­lit­tu tun­te­ma­ton, vaa­lea sak­sa­laisnäyt­te­lijä. Kleo­pat­ra on hyvä esi­merk­ki elo­ku­vas­ta, jo­ka epäon­nis­tui su­pertäh­den ima­gon va­raan las­ket­tu­na.

He­le­naa tär­keämmäk­si kas­vaa Apol­lo­nin neit­syt­pa­pi­tar Bre­seis. Mu­ka­van mut­kal­li­ses­ti juo­ni kul­jet­taa Bre­seik­sen ju­ma­lia uh­maa­van Akil­leen kä­si­var­sil­le ja se­li­baat­ti unoh­tuu. Aust­ra­lia­lai­nen Ro­se Byr­ne on saa­nut vaih­te­le­vim­man nais­roo­lin ja ki­rii ke­vyes­ti uhos­saan kors­ku­vien miestäh­tien rin­nal­le.

Vaik­ka löy­tyy herk­kyyttä mie­hissä­kin. 71-vuo­tiaan Pe­ter O’­Too­len si­ni­sistä sil­mistä on kuu­lu lois­te mel­kein sam­mu­nut, mut­ta sehän vain so­pii ra­kas­te­tun Troi­jan tu­hoa to­dis­ta­val­le van­huk­sel­le. Ku­nin­gas Pria­mok­se­na O’­Too­le anoo po­jal­leen kun­nial­li­sia hau­ta­jai­sia tämän sur­man­neel­ta Akil­leel­ta. Nuo­ri lei­jo­na Brad Pitt jää al­ta­vas­taa­jak­si ir­lan­ti­lai­sen ve­te­raa­nin kau­no­pu­hei­sen ka­ris­man edessä.

Roo­li­mie­hi­tyk­sen lois­to­ve­to on Le­go­lak­se­na täh­dek­si nous­sut Or­lan­do Bloom, jo­ka saa Pa­rik­se­na­kin jou­sen kä­teensä. Bloom kerää taas su­lan hat­tuun­sa uu­den­lai­se­na täh­ti­tyyp­pinä, sillä Pa­ris on rat­kai­se­vas­sa osas­sa, mut­ta tus­kin san­ka­ri. Nuo­ru­kai­sen sydäntäsär­kevä ar­kuus häm­mentää. Me­ne­laos rö­kittää Pa­ris­ta Troi­jan por­til­la ja soi­maa He­le­naa: — Tämänkö ta­kia sinä mi­nut hylkä­sit? (HB)