Yk­si ro­maa­ni tai elo­ku­va voi ker­toa enemmän ny­kypäivästä kuin vuo­si­kau­det oi­keas­sa elämässä. Filth var­sin­kin saat­taa au­kais­ta mo­nen silmät huo­maa­maan, mitä ja mik­si ympä­rillä ta­pah­tuu, kun työ­to­ve­rit, lä­hei­set tai ystävät al­ka­vat käyttäy­tyä eri­koi­sel­la ta­val­la. Pei­liin­kin voi jos­kus vil­kais­ta.

Ir­vi­ne Wels­hin ro­maa­ni (Pas­ka, 2001) ja siitä tuo­tet­tu elo­ku­va pa­nee miet­timään, on­ko yhä yleis­tyvän kylä­hul­lu­mai­sen käytök­sen ta­ka­na mie­lia­lalää­ki­tys­ten oma-a­loit­tei­nen lo­pet­ta­mi­nen, sii­hen yh­dis­tyvä päih­tei­den käyttö ja per­he-elämän vai­keu­tu­mi­sen yh­teis­vai­ku­tus. Kun tähän vielä liittää luul­ta­vas­ti suu­rim­man mo­tii­vin eli lap­suu­den trau­man, seu­rauk­set nä­kyvät kau­pun­gil­la, lii­ken­teessä ja työ­pai­koil­la. Kaik­ki ei vain millään py­sy neljän seinän sisällä, jo­ta ko­dik­si kut­su­taan.

Filth ker­too edin­burg­hi­lai­ses­ta ko­mi­sa­rios­ta, jo­ka ta­voit­te­lee ylen­nystä. Ta­voi­tet­ta vai­keut­taa elämän­vai­he, jos­sa hen­ki­nen maail­ma on ro­mah­ta­mas­sa. Ti­lan­ne ka­na­voi­tuu kai­ken­lai­seen hil­littö­myy­teen.

S­kot­ti­lai­sen punk­ka­rin taus­tan omaa­va Welsh ei Trains­pot­ting-ro­maa­nin­sa ta­paan va­ro­nut ai­he­pii­rejä ja ta­pah­tu­mia, jot­ka eivät eng­lan­ti­lai­sen vik­to­riaa­ni­sel­ta ajal­ta peräi­sin ole­vaan mo­raa­liin mah­du. Tai mah­tuu, mut­ta niistä ei pu­hu­ta.

Jos jen­kit te­kevät pas­kas­ta elo­ku­vaa, se on exp­loi­ta­tii­vis­ta. Kun sko­tit (kir­jai­li­ja, oh­jaa­ja ja pääo­san esittäjä Ja­mes Mca­voy) te­kevät, sil­le on muu­kin tar­koi­tus. Tätä voi suo­si­tel­la kat­so­jil­le, jois­ta tun­tuu, että he eivät näe ar­jen ko­ko­nais­ku­vaa. Heil­le, joi­den ei tar­vit­se ko­ko ajan kat­soa pank­ki­ti­lin sal­doa ja joi­den ka­ve­rit ja per­he ovat hil­lit­tyjä, kou­lu­tet­tu­ja ja su­vait­se­vai­sia.