In­tia­lais-suo­ma­lai­nen do­ku­ment­ti ih­mi­sestä il­mas­ton muu­tok­sen ta­ka­na. Pysäyttävä do­ku­ment­ti pyr­kii ker­to­maan mi­ten elämä Del­hissä on muut­tu­nut ih­mi­sen pi­lat­tua luon­toa vuo­si­kym­men­ten ajan. Ih­mi­sen vä­lin­pitämättö­myys luon­toa koh­taan ja il­mei­nen ky­vyttö­myys pa­ran­taa ta­po­jaan vä­lit­tyvät tässä hy­vin, mut­ta vies­ti tun­tuu enemmän­kin la­maan­nut­ta­val­ta kuin voi­maan­nut­ta­val­ta: muo­vi­pil­lien kar­si­mi­nen vai­kut­taa ja tuo ehkä pai­kal­lis­ta mie­li­hyvää, mut­ta laa­ja­mit­tai­nen jät­tei­den dump­paa­mi­nen jo­kiin ja me­riin on sil­ti vielä jo­ta­kin ai­van muu­ta.

Tätä kat­soes­sa on vai­kea vält­tyä aja­tuk­sel­ta, että on jok­seen­kin yh­den­te­kevää mitä Suo­mes­sa ta­pah­tuu kun toi­saal­la ha­ka­taan nau­lo­ja maa­pal­lon ark­kuun tau­koa­mat­ta. Toi­mia sil­ti vaa­di­taan kaik­kial­la, nii­den vain toi­voi­si koh­dis­tu­van en­simmäi­senä nii­hin oi­keas­ti mer­ki­tyk­sel­li­sim­piin asioi­hin ku­ten teks­tii­li­tuo­tan­non päästöi­hin joi­ta tässä­kin ehkä nähdään taus­tal­la.

Teks­tii­li­tuo­tan­non päästöt ympä­ristöön ovat mo­nin­ker­tai­set esi­mer­kik­si len­to­mat­kus­ta­mi­seen ver­rat­tu­na, mut­ta sil­ti hal­pa­teks­tii­lit vir­taa­vat ja mat­kus­tus­ta pa­hek­su­taan. Pa­rin vuo­den ta­kai­sen Aal­to ylio­pis­ton tut­ki­muk­sen mu­kaan muo­ti­teol­li­suus vas­taa noin 10% maail­man saas­teis­ta. EU:n jul­kai­se­man tut­ki­muk­sen mu­kaan 35% ve­sistö­jen mik­ro­muo­veis­ta ja 20% kai­kis­ta ve­sistö­jen saas­teis­ta on peräi­sin vaat­teis­ta ja vaa­te­teol­li­suu­des­ta. Sa­maan ai­kaan il­mai­lun ker­ro­taan vas­taa­van noin 2.1% ih­mi­sen ai­kaan­saa­mis­ta CO2-päästöistä ja ole­tet­ta­vas­ti li­ki­main 0% ve­sistö­jen saas­teis­ta. Kaik­kia päästöjä tu­lee vä­hentää ja pyr­kiä päästöttö­myy­teen ri­va­kas­ti kaik­kial­la, mut­ta asiat tu­lee lait­taa pers­pek­tii­viin, sillä muu­toin op­ti­moi­daan mie­li­hyvää sa­maan ai­kaan kun maa­pal­lo riu­tuu.

Do­ku­ment­ti­na tämä mais­tuu lo­pul­ta hie­man sen­saa­tio­ha­kui­sel­ta ja kau­his­te­le­val­ta. Kaik­ki kau­his­te­lu on sinällään var­mas­ti pai­kal­laan. Tässä ku­va­tut olot In­tias­sa ovat pöy­ris­tyttä­viä ja ympä­ristön tu­ho ma­sen­ta­van ar­kis­ta, lä­pi­leik­kaa­vaa ja hyväk­syt­tyä mikä­li do­ku­ment­tia on us­ko­mi­nen. On­gel­ma ei to­ki ole in­tia­lai­nen vaik­ka maa on­kin si­jal­la kol­me maail­man saas­tut­ta­jien jou­kos­sa Kii­nan ja Yh­dys­val­to­jen jäl­keen pel­kissä CO2-päästöissä mi­tat­tu­na. Do­ku­ment­ti on siis oi­keal­la asial­la, mah­dol­li­ses­ti jo­pa oi­keas­sa pai­kas­sa, mut­ta jäl­ki­ma­ku on sil­ti pin­ta­raa­pai­sun ta­sol­la.

Do­ku­men­tin eng­lan­nin­kie­li­nen ni­mi il­mei­ses­ti viit­taa nä­kymättö­miin pien­hiuk­ka­siin, mut­ta näitä kä­si­tellään sen ver­ran ohi­me­neväs­ti että suo­men­kie­li­nen ni­mi "tu­hon mer­kit" vai­kut­taa osu­vam­mal­ta. Do­ku­men­tin eh­do­ton vah­vuus on sen ky­ky mennä tu­ho­jen ää­rel­le ja näyttää ka­tast­ro­fie­lo­ku­val­ta vai­kut­ta­via nä­ky­miä ar­ki­sen tu­hon ää­reltä. Do­ku­men­tin heik­kous on sen ha­lut­to­muus kat­soa mitä ylä­vir­ral­la ta­pah­tuu ja mistä tu­hot it­se asias­sa joh­tu­vat. Tämä ei to­ki ole do­ku­men­tin mis­sio ja oli­si mah­dol­li­ses­ti ol­lut työmäärältään yh­den do­ku­men­tin saa­vut­ta­mat­to­mis­sa. Sil­ti juu­ri ne nä­kymättömät de­mo­nit tu­ho­jen taus­tal­la — ih­mi­set, asen­teet, tietämättö­myys ja ken­ties ra­han te­ko — tu­li­si saat­taa ruo­tuun.