Kannattaisi varoa, ettei perusta hoitolaa juuri siihen lapsuuden orpokotiin, josta pääsi itse vapauteen.
Kannattaisi varoa, ettei perusta hoitolaa juuri siihen lapsuuden orpokotiin, josta pääsi itse vapauteen. Espanjalainen pariskunta kokee kummia, kun ottopoika katoaa, ja salaperäiset ystävät tuntuvat olevan asialla. Nainen (Serrano-sarjan Belén Rueda) saa pakkomielteen talon lasten kohtalosta.
Orpokodin on tuottanut Pan’s Labyrinthista tunnettu Guillermo del Toro, eikä ohjaaja Bayona jätä lupauksia lunastamatta. Oikeanlainen kihelmöivä tunnelma luodaan hyvin luontevasti. Kaiken huipuksi Orpokoti panee pelkäämään niin, että selkäpii säkenöi.
Elokuvan eurooppalainen “delta“ Ranska-Italia-Espanja on noussut ja laskenut yhteiskunnallisen palon mukana. Kun kaksi kovinta ovat taantuneet, on Francon ajan jälkeinen Espanja johtanut. Näin on myös kauhuelokuvassa. Espanjassa tehdään tätä nykyä tyylikkäimmät kauhuelokuvat maailmassa.
Juuri tyyliseikkoihin ovat muut kauhuntekijät yksi toisensa jälkeen kaatuneet. Orpokodin osalta tästä ei juurikaan ole vaaraa. Loppujen lopuksi katsoja huomaa, että kauhua voidaan luoda täysin ilman fyysistä väkivaltaa.
Laadukas kuva piirtyy tarkasti, ja ilmaisulle tärkeät mustat alat ovat mustia. Kaksi tunnelmaa hyvin tiivistävää ääniraitaa tukevat hyvin visuaalista kuvastoa. Ekstroissa ohjaajan lyhyt tervehdys, 27 min. dokumentteja, 8 min. haastattelu, ”Kadonnut elokuva” (4 min.), poistettuja kohtauksia (20 min.), luonnoksia (9 min.), tarinoita (6 min.), tiiseri ja traileri.(PS)