Kokkikirjansa kanssa kaksin viihtynyt newyorkilainen huippukokki joutuu pikavauhtia äitilinjalle perittyään auto-onnettomuudessa kuolleen sisarensa tyttären.
Kokkikirjansa kanssa kaksin viihtynyt newyorkilainen huippukokki (Catherine Zeta-Jones) joutuu pikavauhtia äitilinjalle perittyään auto-onnettomuudessa kuolleen sisarensa tyttären. Samaan aikaan maisemiin ilmaantuu onneksi myös sopiva isä-ehdokas (Aaron Eckhart), joka ei hetken sulattelun jälkeen enää vaikutakaan niin kovin ärsyttävältä. Sääliksi tosin käy naapurin yh-isää, jolta uusi tulokas vie pitkään pedatut etenemismahdollisuudet.
Tarina muistuttaa kovasti parin vuoden takaista ”Kasvukipuja” -komediaa, mutta tällä kertaa vastoinkäymiset ovat vähäisempiä ja romanssikin tuntuu etenevän jouhevammin. Uutta tässä on oikeastaan vain kaiken yhdistävä ruoanlaitto. Pariutumistanssi on sekin tuttu, mutta matkan varrelle mahtuu onneksi useita huvittavia tilanteita aina uskottavuutta koettelevasta kaulahuivi-kohtauksesta Kaunottaren ja kulkurin etäisesti mieleen tuovaan Tiramisu-kohtaukseen. Niinhän se taitaa olla että tutulla reseptillä ja tuoreilla aineksilla saa helposti hyvän keitoksen aikaiseksi.
Filmimäinen kuva on silmiä hivelevän elegantti, kylläisen lämminsävyinen ja vailla pienintäkään merkkiä roskasta tai muista häiriötekijöistä. Kuvan tarkkuudessa olisi vielä hivenen toivomisen varaa, sillä aivan partaveitsen terävästä toistosta ei puhuta, mutta hyvin lähelle päästään. Musiikkiraidalla on suuri merkitys romanttisten komedioiden tunnelman luonnissa – varsinkin kun tarina on näin kulunut – joten on ilo havaita että tässä musiikki suorastaan svengaa muun muassa Michael Bublen, Paolo Conten ja Ray Gelaton tahtiin. Luciano Pavarotti tarjoilee tälle kavalkadille hyvän vastapainon.
Ekstroissa epätavallisena mutta kuivana lisänä Emeril Live –kokkiohjelman jakso, jossa tehdään elokuvan inspiroimaa ruokaa yhdessä näyttelijöiden kanssa (42min) ja hyvä making of (21min). Ekstrat on taltioitu 480i muodossa eikä niitä ole tekstitetty suomeksi. (IJ)