Olisi ollut hauska kuunnella Sinuhen Suomen ensi-illan aikaisia yleisöreaktioita.
Olisi ollut hauska kuunnella Sinuhen Suomen ensi-illan aikaisia yleisöreaktioita. Koko kansa ymmärsi, että sotavuosien jälkeen ilmestynyt kaksiosainen Sinuhe-romaani oli yksi kaikkien aikojen tärkeimpiä historiallisia kertomuksia. Mitä nyt kommunistit ja kypsymässä olevat modernistit vierastivat oikeistolaispapillisen taustan omaavaa kirjailijaa, joka ennen kaikkea vihasi Neuvostoliiton tapaisia diktaruureja. Kun elokuvan muotoon oli tarinan vielä saattanut itse Michael Curtiz, joka oli sentään ohjannut Casablancan, Merihaukan ja Robin Hoodin seikkailut, pettymys lienee ollut melkoinen.
Suurin syy lienee kastissa, jota ei lopulta saatu tai otettu: ei Marlon Brandoa, Marilyn Monroeta, Kirk Douglasia tai Burt Lancasteria. Tämä ei kuitenkaan voi olla koko syy, sillä Edmund Purdom oli sopivan tinttimäisen väritön sankariksi juuri siksi, että värikkäät sivuhahmot saivat loistaa. Tilannehan oli sama kaikissa Waltarin romaaneissakin. Kaiken lisäksi Peter Ustinovin Kaptah ja Victor Maturen Horemheb osoittautuivat loistaviksi suorituksiksi. Jopa Nefernefernefer (Bella Darvi) menetteli aikanaan, vaikka nykyisin voi täydellä syyllä ihmetellä, miksi kukaan uhraisi vanhempiensa taloa ja hautapaikkaa kyseisen sammaltavan naikkosen takia.
Romaani oli luultavasti liian laaja elokuvattavaksi. Spektaakkelin sujuva dramaturgia oli vasta Ben Hurien ja muiden seuraajien heiniä. Curtiz joutui sivuuttamaan Sinuhen mielenkiintoiset matkat Heettien parissa, Babyloniassa ja varsinkin Kreetalla kuin heittämällä. Myöskään kirjailijalle tyypillisiä hyvä nainen/paha nainen -asetelmia ei kehitelty tarpeeksi, vaikka mukana oli itse Jean Simmons. Paljon patsastelua sen sijaan saatiin. Myös kalliiksi kehuttujen lavastusten kehnous on silmiinpistävää varsinkin BD-versiolla.
Laadukas kuva. Combopaketin toiselta levyltä löytyvä DVD-versio on suorastaan tuhruinen teräväpiirtoversioon verrattuna. Ääniraidat soivat kapealla rekisterillä. Ei ekstroja. (PS)