La­ti­na­lai­nen Ame­rik­ka is­ki elo­ku­va­nystä­vien tie­toi­suu­teen, kun Or­feuk­sen ta­ru muu­tet­tiin Rion fa­ve­loi­hin, jos­sa ki­ta­ris­ti­hur­mu­ri Or­feyu ta­paa Kuo­le­man pu­vus­sa en­tistä ra­kas­ta­jaan­sa pa­ke­ne­van maa­lais­tyt­to Eu­ry­di­ken.

An­tii­kin myyt­ti ker­toi alun­pe­rin muu­si­kos­ta, jo­ka pys­tyi ke­syttämään eläi­miä. Kun ra­kas kuo­lee, muu­sik­ko läh­tee ha­ke­maan tätä Ma­na­las­ta. Tämä sym­bo­loi rak­kau­den ja mu­sii­kin sen tulk­ki­na pys­tyvän ih­mei­siin. Mus­tan Or­feuk­sen hie­noin oi­val­lus on ku­va­ta ma­na­lan­mat­kaa Rion kar­ne­vaa­leis­sa, missä ih­meet ja uhat tu­le­vat sil­mil­le ja kor­vil­le.

E­lo­ku­van rin­nas­tus on hie­no, sillä ra­sis­tit ha­lua­vat mie­lellään ko­ros­taa, kuin­ka mus­ta ro­tu ei ole tie­teissä ja tai­teis­sa saa­nut ai­kaan muu­ta kuin po­pu­laa­ri­mu­siik­kia. Mi­nul­le riittää se, että mus­tat af­rik­ka­lai­set pe­las­ti­vat ko­ko ih­mis­ro­dun ede­tessään pa­rin hei­mon voi­min Af­ri­kas­ta Ara­bian ran­ni­koil­le ih­mis­kun­nan al­kuhämä­rissä. Muu­ten oli­si­vat kreik­ka­lai­set ta­rut jää­neet te­kemättä. Eli elo­ku­va jak­saa in­nos­taa edel­leen.

Kai­ken hui­puk­si tär­keintä oli se, että ih­mis­ten vä­ri ei elo­ku­vas­sa ol­lut osoi­tel­tua. He oli­vat vain elä­viä ih­mi­siä. Näin heil­le an­net­tiin oi­kea ar­vo. Amatöö­rinäyt­te­lijöi­den käyttö on­nis­tui tällä ker­taa. It­se mu­siik­ki on täy­sin am­mat­ti­mai­ses­ti, jo­pa vir­tuoo­si­mais­ta. Ai­koi­naan se toi bos­sa­no­van kaik­kien kuu­lu­viin. Elo­ku­va voit­ti par­haan ul­ko­mai­sen elo­ku­van Os­ca­rin.

Ai­ka­lais­kat­so­ja ei ehkä ymmärtä­nyt, mil­lais­ta ko­lo­nis­lis­min jäl­keistä kur­juut­ta Bra­si­lias­sa kär­sit­tiin. Ny­ky­kat­so­ja tietää enemmän, mut­ta voi­si yllät­tyä mil­lais­ta esi­mer­kik­si Sao Pau­lon kesä­kuus­sa on. Ih­mi­set ovat kuin suo­ma­lai­sia, har­mai­ta his­su­koi­ta. Mut­ta an­nas kun al­ku­tal­vi ja hel­teet tu­le­vat. Ih­mi­nen ei lo­pul­ta ole ko­vin eri­lai­nen.