Kriitikot lyttäsivät uuden maankeskipisteseikkailun suurin piirtein niin syvälle kuin ihminen kaivamalla yltää.
Kriitikot lyttäsivät uuden maankeskipisteseikkailun suurin piirtein niin syvälle kuin ihminen kaivamalla yltää. Olikin myönteistä huomata, kuinka viihdyttävä tämä seikkailu kuitenkin on.
Tuskin tätä kannattaa katsoa normaaliversiona, mutta itse 3D-elokuva kertoo tekniikan menneen huikeita askelia eteenpäin aivan viime vuosina. Vanhoista ViewMaster-kiekoista tuttu terävä kolmiulotteisuus on nyt oikeaa liikettä ja ihastuttaa kaikkia lapsenmielisiä. Toimivimmillaan tämä on hienovaraisissa perspektiiveissä, eikä suinkaan T. Rex –rymistelyissä.
Henkilöhahmot ovat sympaattisia. Sekin miellyttää, että tarina haluaa vilpittömästi kunnioittaa Jules Vernen alkuperäistä romaania (Voyage au centre de la terre, 1864), jonka jäljissä trio lähtee Islantiin. Lukekaa ihmeessä tämä klassikko.
Laadukas kuva (anamorfinen 1.78:1) ja DD5.1-ääniraita toimivat hyvin molemmissa versioissa. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että vanhat, aiemmista levyistä käyttöön jääneet kolmiulotteiset lasit eivät toimi. Levyn mukana tulee vain kahdet 3D TrioScopics -lasit, joten kovin isolle ryhmälle tätä ei ole tarkoitettu. Kahden levyn version ekstroihin on tallennettu kommenttiraita, kaksi peliä ja 19 min. dokumentit. Dokumenteista voi bongata jopa kaksi Edgar Rice Burroughsin Pellucidar-romaanin kantta, joiden taiteesta vastasi tietysti kuolematon pulpkuvittaja J. Allen St. John. Elokuvan tekijöiden taustadiggailu nousee näin selvästi useimpien kassamagneettien suoltajien yläpuolelle. (PS)