Ai­man ma­jai­lee kimp­pakämpässä van­hem­man sis­kon­sa kans­sa. Ko­to­sal­la kär­sitään post-t­rau­maat­tis­ta ai­kaa, asiois­ta kes­kus­tel­laan töksäh­del­len, kuin avioe­roa edeltäessä. Van­hem­mat nä­kyvät vain va­lo­ku­vis­sa.

Uu­si vai­he on edessä, ura­va­lin­tapäätös teh­ty. Nuo­ri mies ha­keu­tuu van­ki­lan vah­vuu­teen. Työ­nan­ta­jan haas­tat­te­lus­sa Ai­man il­mai­see ta­voit­teen­sa yk­si­se­lit­tei­ses­ti. Ran­gais­tus­van­geis­ta tul­laan muok­kaa­maan pa­rem­pia ih­mi­siä.

U­ra­ke­hi­tys on hui­ma, Ai­man pää­see pi­kai­ses­ti kuo­le­man­ran­gais­tu­so­sas­ton joh­ta­jan suo­sioon. Pyö­ve­li­mes­ta­ri Ra­him ot­taa Ai­ma­nin sii­piensä suo­jaan, tar­koi­tuk­se­naan kou­lut­taa so­pi­van vähäe­lei­sestä nuo­ru­kai­ses­ta kylmä­ve­ri­nen hirttäjä. Sa­mas­sa his­to­ria läh­tee pur­kau­tu­maan, am­mat­ti­va­lin­to­ja pe­rus­tel­laan.

Sin­ga­po­re­lai­nen App­ren­ti­ce on täy­sin poik­keuk­sel­li­nen van­ki­lae­lo­ku­va. Se ei ruu­miil­lis­ta van­gin koh­ta­loa, ei puu­ko­ta käytävällä, ei hi­moit­se ka­ve­rin jäl­ki­ruuan perään ruo­ka­las­sa, ei sim­pu­ta. App­ren­ti­ce lä­hes­tyy kal­te­rien ta­kais­ta maail­maa mo­raa­lin kaut­ta, van­gin­var­ti­jan sil­min. Elo­ku­van tun­tee­ton il­ma­pii­ri so­pii täy­del­li­ses­ti va­ka­van ai­heen kä­sit­te­lyyn.

App­ren­ti­ce on hil­jai­nen avaus kuo­le­man­ran­gais­tus­kes­kus­te­luun. Var­si­nai­sen mo­ra­li­soin­nin puu­te an­taa kat­so­jal­le aja­tus­työn avai­met. Hirt­toköy­den fi­lo­so­fia on läsnä do­ku­men­ti­no­mai­se­na. Kolk­ko van­ki­la toi­mii lo­kaa­tio­na, vi­suaa­li­ses­ti köyhä ja vä­ritön ti­la pa­kot­taa kat­so­jan tul­kit­se­maan.

Can­ne­sis­sa Un cer­tain re­gard -sar­jan pal­kin­toeh­dok­kaak­si nos­tet­tu draa­ma nähdään Rak­kaut­ta & Anar­kiaa -fes­ti­vaa­leil­la eng­lan­nik­si teks­ti­tet­tynä. (VA)