Voi­sin lyödä ve­toa, että idea on saa­tu Jo­sep­hi­ne Teyn klas­sik­ko­dek­ka­ris­ta Ajan tytär, jos­sa vuo­tee­no­mak­si jou­tu­nut ko­mi­sa­rio rat­koo ri­kok­sia ja saa muun ohel­la sel­vil­le, et­tei Ric­hard III ol­lut­kaan mikään las­ten­sur­maa­ja.

Den­zel Was­hing­ton ajat­te­lee ja asial­li­ses­ti roo­lin­sa ot­ta­va An­ge­li­na Jo­lie toi­mii. Sar­ja­mur­haa­jan jäl­jillä ol­laan. Pul­mus­ten Ed O’­Neill hää­rii mu­ka­na: on vai­kea aja­tel­la häntä muu­na kuin Al Bun­dy­na.

E­lo­ku­va hur­maa tai­ten luo­dul­la tun­nel­mal­laan, jo­ka kät­kee yllättävän hy­vin elo­ku­van sinällään ko­vin pe­rin­tei­set juo­nenkään­teet. Eikä siitäkään ole hait­taa, että ta­pah­tu­mat si­joit­tu­vat New Yor­kiin, jon­ka his­to­rian ker­ros­tu­mat toi­mi­vat teks­tuu­rik­kaa­na taus­ta­na avau­tu­val­le vyh­dil­le. Odo­tuk­sia ei ehkä kos­kaan täy­sin lu­nas­te­ta, ja it­se lop­pu­rat­kai­su jää se­kin har­mil­li­sen sa­tun­nai­sek­si, mut­ta tätä ei on­nek­si eh­di voi­vo­tel­la kuin vas­ta lop­pu­teks­tien ai­ka­na.