Po­pin ja roc­kin his­to­ria tun­tee lee­gion ek­sent­ri­siä tuot­ta­ja­vel­ho­ja. Hil­jai­set puur­ta­jat jäävät usein näi­den jal­koi­hin: Phil Spec­tor (tyttöbän­dit, Beat­les, Ra­mo­nes), Guy Ste­vens (F­ree, Mott the Hoop­le), Kim Fow­ley (kaik­kea maan ja tai­vaan vä­liltä) ja Joe Meek (viit­taan edel­li­seen).

Meek tu­li tun­ne­tuk­si Sha­dow­sien suo­sio­ta ka­las­tel­lees­ta Tels­tar-ints­ru­men­taa­lis­ta, jo­ka nou­si 1962 en­nen nä­kemättömällä ta­val­la brit­tien jäl­keen ykkös­hi­tik­si myös jen­keissä. Mark­ki­nat toi­mi­vat näin päin en­simmäi­sen ker­ran. Beat­le­sit muut­ti­vat ti­lan­teen py­syväk­si vas­ta tämän jäl­keen.

Mu­si­kaa­li­ses­ti lah­ja­ton Meek tun­si uu­den tek­nii­kan ja ke­hit­te­li uu­sia. Soun­dit oli­vat vä­lillä ba­naa­le­ja ja has­su­ja, mut­ta ai­na sil­loin tällöin jo­kin kons­ti toi hi­tin. Ko­vin mo­ni ei to­sin jää­nyt po­pin­his­to­riaan Tels­ta­rin lisäk­si. John Ley­to­nin lau­la­ma John­ny Re­mem­ber Me ja meillä Ted­dy and the Ti­ger­sin ver­sio­na tun­net­tu Hein­zin (jo­ka oli luul­ta­vas­ti lah­jat­to­min alal­la ikinä) Just Li­ke Ed­dy oli­vat tun­ne­tuim­pia.

Meek ryös­ti sä­veltä­jiltään ja muu­si­koil­taan mi­nuut­ti­pal­koil­laan. Se tus­kin kat­toi hul­lun ho­mo­sek­suaa­lin käytök­sestä ai­heu­tu­nei­ta trau­mo­ja. Jo­kin mie­hessä kui­ten­kin ve­ti.

En­nen kaik­kea Meek ot­ti käyttöön eril­li­set rai­dat. Tähän ai­kaan isot yh­tyeet is­kivät bii­sit mil­tei li­venä purk­kiin. Meek taas leik­ka­si ja lii­mai­li. Hän oli en­simmäi­nen mu­siik­kia ko­to­naan te­kevä nört­ti, vaik­kei ma­cis­ta voi­tu vielä unek­sia­kaan.

Van­han roc­kin ystävä seu­raa in­nois­saan elo­ku­van kul­kua. Clem Cat­ti­ni ja Alan Cad­dy soit­ti­vat jo al­ku­peräi­sessä Pi­ra­te­sis­sa. Ric­hie Black­mo­re vi­lah­taa Sc­rea­min’ Lord Sutc­hin taus­tal­la. Vain Vin­ce Tay­lor on jou­kos­ta pois­sa.

En­nen kaik­kea Con O’­Nei­lin roo­li­suo­ri­tus pääo­sas­sa on hui­kea, mut­ta sii­hen on kir­joi­tet­tu tur­han puu­dut­ta­vaa lo­pun ajan se­koi­lua.

Ai­hees­ta kiin­nos­tu­neen kan­nat­taa hank­kia Joe Meek Freak Beat –CD, jos­sa on pal­jon Mee­kin yh­den hi­tin ko­kei­lu­ja. Se on hil­litöntä au­toi­lu­mu­siik­kia. Kan­nat­taa to­sin va­roa, et­tei aja ojaan, kun ih­meel­li­nen soun­di­rat­kai­su yllättää. Le­vyä on ol­lut myyn­nissä ai­na­kin Hel­sin­gin Kal­lios­sa, Black and Whi­te –­liik­keessä.